Sillameistrid | Siltamestareita

Viljo Terkki

,

Sõbralaat 2004 Sünnipärane Tütarsaarte mees, kes kahe Virumaa sõbramehega taaselustas oma esiisade aastasajandeid kestnud sõbrakaubanduse traditsiooni.

Viljo Terkki pidi jätma viieaastaselt koduse Tütarsaare, mille elurütmi oli määranud aastasadu nn sõbrakaubandus. Silku vahetati Eesti vilja, esmajoones rukki, kartuli, kanepi ja ka viina vastu. Kalad toodi jaanipäeval võlgumüügiga, tasu saadi sügisese reisi ajal. Raha ei olnud vaja, saati siis ostu-müügilepinguid. Talvesõda katkestas Soome lahe rannast kaugel asetsevate saarte ja ranniku kaluriperede ühelt põlvelt teisele pärandunud sõprus- ja kaubandussuhted Eesti rannarahvaga.

Kui Eesti sai vabaks, hakkas rannapiirivalvur ja rannavalvekordoni ülemana karjääri teinud Viljo Terkki suhteid elustama. Ta tutvus Tütarsaare seltsi esimehena jätkusõja vabatahtliku soomepoisi Helmut Elstrokiga, kes oli avaldanud sõbrakaubanduse kohta uurimuse. Kolmandana innustus asjast Kunda linna projektijuht Peeter Kuhlberg. Juba järgmisel aastal, augustis 2000 korraldati esimesed sõbralaadad Kunda sadamas ja Mahu rannas, kuhu saabus Soomest üle 500 sõprade järeltulija. Traditsiooni on hiljem jätkatud kahe aasta tagant vaheldumisi Soomes ja Eestis.

Saarlastel oli alati kingituseks koorekala kaasas. Oodatud delikatessi valmistamiseks küpsetati ahjus aeglaselt kevadisi silke, mis olid laotud ritta männi mähikorrast lõigatud laastudele. Viljo Terkki on hoidnud elus ka koorekala traditsiooni ja andnud seda edasi noorematele põlvkondadele. Ehk saab kala maitsta järgmisel sõbraturul Virolahti vallas Klamilas 2018. aasta augustis?

Viljo Terkki (s. 1934)

Viljo Terkki joutui viisivuotiaana jättämään kotisaarensa Tytärsaaren, jonka elämää nk. seprakauppa rytmitti vuosisatoja. Silakka vaihtui virolaiseen viljaan, lähinnä rukiiseen, perunaan, hamppuun ja viinaankin. Kalat tuotiin luottokauppana juhannuksen alla, maksu saatiin syysmatkalla. Rahaa ei tarvittu, saati kauppakirjoja. Talvisota katkaisi Suomenlahden ulkosaarten ja rannikon kalastajaperheiden sukupolvelta toiselle periytyneet ystävyys- ja kauppasuhteet Viron rannikkoväestön kanssa.

Viron vapauduttua ryhtyi merivartijana ja merivartioaseman päällikkönä työuransa tehnyt Viljo Terkki elvyttämään yhteyksiä. Hän tutustui Tytärsaari-seuran puheenjohtajana jatkosodan vapaaehtoiseen Suomen-poikaan, Helmut Elstrokiin, joka oli julkaissut tutkimuksen seprakaupasta. Kolmantena asiasta innostui Kundan kaupungin projektipäällikkö Peeter Kuhlberg. Jo seuraavana vuonna, elokuussa 2000 järjestettiinkin ensimmäiset sepramarkkinat Kundan satamassa ja Mahun rannassa, jonne saapui yli 500 seprojen jälkeläistä Suomesta. Perinne on sittemmin jatkunut kahden vuoden välein, vuorovuosin Suomessa ja Virossa.

Tuomisina saarelaisilla oli aina kuorenkalaa. Odotettu erikoisherkku valmistettiin paistamalla uunissa hitaasti keväthaileja, jotka oli ladottu riviin männyn nilakerroksesta leikatuille levyille. Viljo Terkki on ylläpitänyt myös kuorenkalan perinnettä ja siirtänyt sitä seuraaville polville. Ehkä maistiaisia saadaan tulevilla sepramarkkinoilla Virolahden Klamilan elokuussa 2018.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva ja video: Sõpralaat | Sepramarkkinat, Kunda linnavalitsus 2004
  2. Kustaa Vilkuna, Suomalais-virolainen sepralaitos, Kihlakunta ja häävuode, Otava 1964
  3. Oke Jokinen, Ystävänkauppaa yli lahden, Yle 27.10. ja 3.11.1984
  4. Jüri Hain, Eesti ja Soome kultuurisidemetest, Oke Jokineni ettekanne, Reede 7.12.1990
  5. Helmuth Elstrok, Sõbrakaubandus – sepralaitos, Tallinn 1999
  6. Agu Veetamm (koost.), Üle mere sõprus / Ystävyyttä yli meren, Maalehe Raamat 2004
  7. Andres Pulver, Sõbralaat Kundas õnnestus igati, Virumaa Teataja 15.7.2008
  8. Mikko Savikko, Kuorenkalat, The Baltic Guide, elokuu 2008
  9. Raimo Päiviö, Mikä tappoi seprakaupan? Turun yliopisto 2009
  10. Helmut Elstrok, Wikipedia (eesti)