Sillameistrid | Siltamestareita

Matti Lukkari

Riigikaitse sillaehitaja, kes kutsus oma ohvitseridest sõbrad vabatahtlikkuse alusel Eesti kaitseväge arendama.

Matti Lukkari võttis Soome Kadetikooli juhina 1992. aasta septembris vastu kümme Eesti noormeest, et nad isamaa kaitsjateks harida. Neile oli töötatud välja eraldi kaheaastane ohvitserikoolitus, mis rõhus koolitaja ja kompaniiülema oskustele. Kadetid, kel oli kogemusi nii vabadusvõitluse, Nõukogude Liidu vangla kui ka punaarmeega, äratasid oma juttudega Lukkaris Eestis toimunu vastu huvi ja sõna otseses mõttes teadmishimu.

Kolonel Lukkari jäi juba järgmisel aastavahetusel pensionile, kui Soome ohvitseride koolituskava uuendati. Samal ajal palus Eesti kaitseministeeriumi kantsler Hannes Walter teda ühe komisjoni liikmeks. Varsti pakkus kaitsejõudude peastaabi ülem Ants Laaneots talle juba sõjalise nõuniku kohta. Lukkari alustas Eestis tööd 1993. aasta aprilli alguses. Plaan nägi ette, et ta hakkab otsima väeosadesse Soome eruohvitsere, kes toetaksid ülemat ja väljaõpet. Vabatahtlikud ilmutasid end kiiresti ja mais-juunis alustaski tööd kuus eruohvitseri.

Neid soomlastest sõjanõunikke kutsuti Lukkari poegadeks. Töö alles esimesi samme astuvas kaitseväes ei olnud just lihtsaimate killast. Noorte ohvitseride teadmised olid tagasihoidlikud, kuid seda korvasid nende siiras õpihimu ja ind. Koolituseks eraldatud raha kulus kahjuks relvahangetele ja Lukkari pidi tegevust koomale tõmbama. Sügisel jätkasid tema kõrval rohkem Lauri Väättänen, kelle tööpõld oli Kaitseliit, ja Eero Riuttala Riigikaitse Akadeemias.

Lukkari töö piirdus Eestis aastaga. Koostöö väga erineva kogemustepagasiga kaitseväe juhataja Ameerika eestlase Aleksander Einselniga ei sujunud. Laiem ja avatum Soome-Eesti kaitsekoostöö algas 1996. aastal, kui Eesti kaitseväe juhataja oli vahetunud ja okupandi viimsedki garnisonid juba mitu aastat tühjana seisnud. Siis algatas Soome kaitseväe peastaap kaheksa-aastase Eesti-projekti, mille sideohvitseriks määrati tollane kindralmajor Pentti Lehtimäki. Koolitustoetust said kõik väeliigid – kuni Eesti NATO-liikmesuseni välja.

Lukkari hoidis ka kodumaal tihedaid suhted Eesti riigikaitsega. Hiljem tegutses ta eriti jätkusõja 200. jalaväerügemendis (JR200) teeninud Eesti vabatahtlike ehk Soomepoiste uurija ja tutvustajana.


Matti Lukkari (1936–2012)

Matti Lukkari otti Kadettikoulun johtajana syyskuussa 1992 vastaan kymmenen virolaista nuorta miestä, joista oli tarkoitus kasvattaa Suomessa oman isänmaansa puolustajia. Heille oli suunniteltu erikseen kaksivuotinen upseerikoulutus, joka painotti kouluttajan ja komppanian päällikön taitoja. Nämä kadetit, joilla oli kokemuksia niin itsenäisyystaistelusta, neuvostovankilasta kuin puna-armeijasta, herättivät tarinoillaan Lukkarissa mielenkiinnon ja suoranaisen tiedonnälän Viron tapahtumista.

Eversti Lukkari jäi jo seuraavassa vuodenvaihteessa eläkkeelle, kun Suomen upseerien koulutusjärjestelmää uudistettiin. Samaan aikaan Viron puolustusministeriön kansliapäällikkö Hannes Walter pyysi häntä erääseen toimikuntaan. Kohta puolustusvoimien esikuntapäällikkö Ants Laaneots tarjosi hänelle jo paikkaa sotilaallisena neuvonantajana, jossa tehtävässä Lukkari aloitti Virossa huhtikuun alussa 1993. Suunnitelmansa mukaisesti hän ryhtyi etsimään joukko-osastoihin komentajan ja koulutuksen tueksi suomalaisia evp-upseereja. Vapaaehtoisia ilmaantui nopeasti ja touko-kesäkuussa aloitti työnsä kuusi evp-everstiä.

Näitä suomalaisia sotilasneuvonantajia kutsuttiin ”Lukkarin pojiksi”. Toiminta ensi askeleitaan ottavassa armeijassa ei ollut heille kaikkein helpointa. Nuorten upseerien tietämys oli vaatimatonta, mitä toisaalta korvasi vilpitön oppimishalu ja innostus. Lisäksi asehankinnat söivät määrärahoja koulutukselta ja Lukkarin tuli supistaa toimintaansa. Syksyllä hänen ohellaan jatkoivat enää Lauri Väättänen, jonka työsarkana oli suojeluskuntajärjestö Kaitseliit, ja Eero Riuttala Maanpuolustusakatemiassa.

Lukkarin oma kausi Virossa jäi vuoteen. Yhteistyö kovinkin erilaisen kokemustaustan omaavan puolustusvoimain komentajan, amerikanvirolaisen Aleksander Einselnin kanssa ei sujunut. Laajempi ja avoimempi suomalais-virolainen puolustusyhteistyö alkoi vuonna 1996, jolloin Viron puolustusvoimain komentaja oli vaihtunut ja miehittäjän viimeisetkin varuskunnat olivat olleet jo pari vuotta tyhjillään. Tällöin Suomen pääsikunta käynnisti kahdeksanvuotisen Viro-projektin, jonka yhteysupseeriksi määrättiin silloinen kenraalimajuri Pentti Lehtimäki. Koulutustukea saivat kaikki aselajit – aina Viron Nato-jäsenyyteen saakka.

Lukkari säilytti kotimaassakin läheiset suhteensa Viron maanpuolustukseen. Sittemmin hän vaikutti erityisesti jatkosodan Jalkaväkirykmentti 200:ssa palvelleiden virolaisten vapaaehtoisten eli Suomen-poikien tukijana ja tunnetuksi tekijänä.


Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Peeter Langovits, 2009
  2. Arto Astikainen, Viron upseerien koulutus alkanee Suomessa syksyllä, Helsingin Sanomat 12.3.1992
  3. Kolmekymmentä virolaista kartuttaa sotilastaitoja Suomessa, Helsingin Sanomat 9.7.1992
  4. Saksamaalt sõjatehnikat, Soomest konsultant, Vaba Eesti Sõna 28.1.1993
  5. Panu Toivonen, Suomalainen eversti neuvoo Viron armeijaa, Helsingin Sanomat 12.6.1993
  6. Matti Lukkari, Suomalaisena upseerina Virossa, Kylkirauta 4/1993
  7. Kenraali Einselnin ja eversti Lukkarin erilaiset käsitykset, Helsingin Sanomat 7.6.1994
  8. Ensimmäiset virolaiskadetit valmistuivat, Helsingin Sanomat 16.6.1994
  9. "Vennasrahva lastehaigusest", Rahva Hääl 9.6.1994 / Vaba Eestlane 16.8.1994
  10. Kari Huhta, Viro aloitti vihdoin elämän ilman miehitysjoukkoja, Helsingin Sanomat 1.9.1994
  11. Komentaja Einseln sai potkut Virossa, Helsingin Sanomat 4.12.1995
  12. Eversti evp. Matti Lukkari etsii Viroon uusia sotilasavustajia, Helsingin Sanomat 1.2.1996
  13. Intervjuu kindral Aleksander Einselniga, Vaba Eesti Sõna 29.2.1996
  14. Suomen armeija auttaa Viroa sotilaskoulutuksen suunnittelussa, Helsingin Sanomat 11.4.1996
  15. Soome ohvitseri sünnipäevakingid eestlasist relvavendadele, Vaba Eestlane 5.12.1996
  16. Matti Lukkari, Viron itsenäistyminen: kerran me voitamme kuitenkin, Otava 1996
  17. Peep Pillak, Soomepoisid ja nende lühielulood, Eesti Päevaleht 1.7.1997
  18. Lauri Väättänen, Suomen ja Viron yhteistyö maanpuolustuksessa, Kylkirauta 2/2002
  19. Kaja Kunnas, Upseeri Suomesta jää Nato-Viroon (Lauri Väättänen), Helsingin Sanomat 29.12.2003
  20. Matti Laitinen, Suomi auttoi Viroa Nato-kelpoiseksi, Yle 14.1.2007
  21. Heikki Koskelo Matti Lukkari, Helsingin Sanomat 29.4.2012
  22. Mikko Uola, Matti Lukkari, Kansallisbiografia 4.7.2016
  23. Peeter Langovitsi tagasivaade: Kuidas soomlased auvõlga tasusid, Postimees 15.6.2018
  24. Eesti ja Soome lugu Helsingi Hietaniemis, Hietaniemen Viro-opas, Pekka Linnainen 2010–
  25. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)