Sillameistrid | Siltamestareita

Lauri Kettunen

, , , , , , , , ,

Kahekordne Vabadusristi kavaler, kes pani aluse Tartu ülikooli läänemeresoome keelte ja kultuuride uurimisele.

Lauri Kettunen oli keeleteaduse rännumehena Elias Lönnroti usinamaid järglasi, kes reisis Läänemere sugulasrahvaste seas ringi nii jalgsi, suuskadel kui ka jalgrattal. Erilist huvi eesti keele vastu äratas temas Kaarle Krohni möödaminnes visatud küsimus, kas soome keele peaerialaks valinud üliõpilane oskas juba eesti keelt. Professori arvates oli see A ja O, mis tundus Kettunenile esialgu veider, kuid õige pea kasutas viimane kogu vaba aja eesti keele õppimise peale, mis osutus pigem harrastuseks kui tööks. Lisaindu andis tutvumine Helsingi ülikooli eestlastest õpingukaaslaste Johannes Aaviku, Villem Grünthali ja Gustav Suitsuga.

Kettunen oli nii eesti keele kui ka rahvuskultuuri eestvõitleja. 1912. aastal kaitses ta doktorikraadi Peipsi järve rannikul paikneva Kodavere kihelkonna murdest. Vabadussõja ajal oli ta üks esimestest, kes organiseeris soome abivägede koondamist Eestisse ning nimetati seejärel Eesti abistamise peatoimkonna emissariks Tallinnas ehk teatud mõttes saadikuks ja konsuliks. Kuigi sõda veel möllas, hakati Tartu ülikooli esimest korda eestistama, milleks tuli pöörduda välisteadlaste poole. Lauri Kettunen kutsuti esimese soomlasena 1919. aastal läänemeresoome keelte professoriks.

Kettuneni ülesanne oli panna alus läänemeresoome keelte ja kultuuride uurimisele uues rahvuslikus Tartu ülikoolis. Loengute pidamise ja õppejuhtimise kõrval pidi ta ka õppematerjale koostama. Kettunen jätkas noorteadlaste seltsis keelekogumisreise. Nendega koos asutas ta Akadeemilise Emakeele Seltsi ja tegutses selle esimehena. Kettuneni võib pidada ka Eesti keelehoolde rajajaks. Ta esitles eestlastele uut liikumisvahendit – tõukekelku. Teisalt tunti professorit ka üsna hulljulge mootorratturina. 1925. aastal siirdus Kettunen Helsingi ülikooli.

Lauri Kettunen suri haigushoo tagajärjel aurulaeval Aallotar, kui oli Soome kirjanike rühmaga tagasiteel Eesti iseseisvuse 45. aastapäeva tähistamiselt Stockholmist. Kahekordne Vabadusristi kavaler oli olnud üks sealseid aukülalisi. Leinateate kõrval avaldas Eesti Päevaleht kirjutise, mille Kettunen oli toimetusele jätnud. Teema oli aastakümneid kestnud vaidlus selle üle, kas soome keeles tuleks öelda „Viro” ja „virolainen” või „Eesti” ja „eestiläinen” (nagu tegi Kettunen).

Lauri Kettunen (1885–1963)

Lauri Kettunen oli kielitieteen matkamiehenä Elias Lönnrotin uutterimpia perillisiä, joka kiersi itämeren sukukansoja niin jalan, suksilla kuin polkupyörällä. Erityisen kiinnostuksen viron kieleen herätti Kaarle Krohn kysymällä ohimennen, osasiko pääaineeksi suomen kieltä ajatellut ylioppilas jo viroa. Professori vaikutti pitävän sitä kaiken alkuna, mikä aluksi oudoksutti Kettusta, mutta kohta hän jo käytti kaiken liikenevän aikansa viron oppimiseen, joka osoittautui enemmän huviksi kuin työksi. Lisäintoa antoi tutustuminen Helsingin yliopiston virolaisiin opiskelutovereihin Johannes Aavikiin, Villem Grünthaliin ja Gustav Suitsiin.

Kettunen oli niin viron kielen kuin kansallisen kulttuurin esitaistelija. Vuonna 1912 hän väitteli tohtoriksi Peipsijärven rannikolla sijaitsevan Kodaveren seudun murteesta. Viron vapaussodan aikana hän oli ensin käynnistämässä suomalaisten apujoukkojen kokoamista ja nimitettiin sitten Viron avustamisen päätoimikunnan emissaariksi Tallinnaan, tavallaan lähettilääksi ja konsuliksi. Sodan vielä riehuessa Tarton yliopistoa ryhdyttiin ensi kerran virolaistamaan, jolloin tuli turvautua ulkomaisiin tieteentekijöihin. Suomalaisista ensimmäisenä Lauri Kettunen kutsuttiin itämerensuomalaisten kielten professoriksi vuonna 1919.

Kettusen tuli luoda pohja itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien tutkimukselle uudessa, kansallisessa Tarton yliopistossa. Luennoinnin ja opinto-ohjauksen ohella hänen tuli myös kirjoittaa opintomateriaalia. Nuorten tutkijoiden kanssa Kettunen jatkoi kielenkeruumatkoja. Heidän kanssaan hän perusti äidinkielen seuran Akadeemiline Emakeele Selts ja toimi sen puheenjohtajana. Kettusta voidaan pitää myös Viron kielenhuollon perustajana. Uutena kulkupelinä hän esitteli virolaisille potkukelkkaa. Toisaalta professori tunnettiin myös varsin hurjapäisenä moottoripyöräilijänä. Kettunen siirtyi Helsingin yliopistoon vuonna 1925.

Lauri Kettunen menehtyi sairauskohtaukseen höyrylaiva Aallottarella, jolla hän oli palaamassa suomalaisen kirjailijaryhmän kanssa Viron itsenäisyyden 45-vuotisjuhlista Tukholmasta. Kaksinkertaisena Viron vapaudenristin ritarina hän oli ollut yksi kunniavieraista. Suru-uutisen rinnalla Eesti Päevaleht julkaisi kirjoituksen, jonka Kettunen oli jättänyt toimitukselle. Aihe oli vuosikymmenten kiista: pitäisikö suomeksi puhua Virosta ja virolaisista vai Eestistä ja eestiläisistä (kuten Kettunen).

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Aarne Pietinen 1930–1933, Soome muuseumiameti pildikogud | Museoviraston kuvakokoelmat
  2. Eesti Biograafilise Leksikoni täienduskõide, lk/sivu 126, Loodus 1940
  3. Lauri Kettunen, Kansallisen ja valtiollisen itsetunnon nousu Virossa, Aika 4/1917
  4. Avustustoimikunnan jäsenet Tallinnaan, Uusi Suometar 22.1.1919
  5. A. Lüüs, Kuus päeva Soome tööstuseilmas, Waba Maa 15.5.1919
  6. Lauri Kettunen, Viron itsenäisyyden tunnustus ja Suomi, Helsingin Sanomat 19.4.19120
  7. Õnnesoovid Eesti de jure tunnistamise puhul, Päewaleht 2.2.1921
  8. Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa, Kirja 1921
  9. Lauri Kettunen, Kipeitä kohtia Suomen ja Eestin suhteissa, Suomen Heimo 3/1923
  10. Oskar Kurvits (toim.), Vabadusmonument II. Soome abiväed Eesti Vabadussõjas, Vabadussõja Mälestamise Komitee väljaanne, Tallinn 1936
  11. "Vendi peab aitama!", Postimees 4.12.1937
  12. "Eestin Ystäväin Kerho" perustettu, Helsingin Sanomat 5.4.1939
  13. Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehenä, kaksitoista ensimmäistä retkeä 1907–1918, WSOY 1945
  14. Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, murrosvuodet 1918–1924, WSOY 1948
  15. Lauri Kettunen, Piinlik tüliküsimus 'Eestist' ja 'Virost', Eesti Päevaleht 28.2.1963
  16. Tuuli Reijonen-Uibopuu, Pirstaleista voimaksi, Helsingin Sanomat 1.3.1963
  17. Jüri Hain, Teadusseminar Eesti ja Soome kultuurisidemetest, Reede 7.12.1990
  18. Riho Grünthal, Lauri Kettunen – eesti keele eestkostja Soomes, Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006)
  19. Taru Kolehmainen, Viro vai Eesti? Hiidenkivi 6/2011
  20. Varje Sootak, Kuidas ülikool eestikeelseks muutus, Universitas Tartuensis 11/2013
  21. Ritva Haavikko, Lauri Kettunen, Kansallisbiografia 14.3.2000
  22. Eesti ja Soome lugu Helsingi Hietaniemis, Hietaniemen Viro-opas, Pekka Linnainen 2010–
  23. Eesti Abistamise Peatoimkonna liikmed, Wikipedia (soome)
  24. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)
  25. Tõukekelk (Potkukelkka), Wikipedia