Sillameistrid | Siltamestareita

Eino Leino

Eestlaste südamlikust vastuvõtust liigutatud luuletaja, kes ei tahtnud enam Eestist lahkuda ja taotles siis riigivanem Pätsilt kodakondsust.

Eino Leino puutus esimest korda Eestiga kokku oma venna O. A. F. Lönnbohmi kaudu, kes jutustas talle seal kogutud rahvamuinasjutte ja muistendeid. Kooliaastatel venna juures Hämeenlinnas elades tekkis tal huvi viimase eestikeelse raamatukogu vastu. Ta uuris Lydia Koidula ja Anna Haava luulet ning õppis ise Julius Krohni keeleõpiku abil keelt. Tuttavaks sai talle ka venna tellitud ajaleht Postimees.

Eduka luuletajana suurendasid tema indu veelgi sõprussuhted Eesti kirjanduselu vaimse eliidiga Noor-Eestis ja armumine Aino Kallasesse. Kui Vene keisririik kokku kukkus, tervitas Leino hõimuvendi luuletusega „Vaba Eesti” („Vapaa Viro”). Väidetavalt püüdis ta isegi pääseda soomlastest vabatahtlike väkke, et saaks Eesti vabaduse eest langeda.

Isiklikult tegi Leino Eestiga Aino Thauvón-Suitsu juhendamisel tutvust 1921. aasta kevadel. Reis oli triumfikäik nii Tallinnas kui ka Tartus, kus ta esines ülikooli aulas samamoodi, nagu omal ajal presidendid Relander ja Kekkonen. Eriliselt oluliseks pidas ta kohtumist Jaan Tõnissoniga, kellega ta arutles ajalehe Postimees veergudel hõimukeelte õppekavasse lisamise üle. Eestlaste vastuvõtust pilvedes hõljuv Leino palus viimaks, et president Ståhlberg vabastaks ta Soome alama seisusest ja riigivanem Päts annaks selle asemel Eesti kodakondsuse. Taotlused unustati  heade soovide saatel. 


Eino Leino (1878–1926)

Eino Leino sai ensi kosketuksen Virosta veljeltään O.A.F. Lönnbohmilta, joka kertoi hänelle siellä keräämiään kansansatuja ja tarinoita. Kouluvuosinaan veljensä luona Hämeenlinnassa hän kiinnostui tämän virolaisesta kirjastosta, tutki Lydia Koidulan ja Anna Haavan runoja sekä opetteli kieltä Julius Krohnin kieliopin avulla. Tutuksi tuli myös veljen tilaama Postimees-lehti.

Menestyneenä runoilijana innostusta kasvattivat ystävyyssiteet Noor-Eestin, Viron kirjallisuuselämän henkisen etujoukon piirissä sekä rakastuminen Aino Kallakseen. Venäjän keisarivallan romahdettua Leino tervehti heimoveljiä runolla Vapaa Viro. Hänen kerrotaan yrittäneen jopa värväytyä suomalaisiin vapaaehtoisjoukkoihin, jotta voisi kaatua Viron vapauden puolesta.

Henkilökohtaisesti Leino tutustui maahan Aino Thauvón-Suitsin johdattamana keväällä 1921. Matka oli yhtä riemusaattoa niin Tallinnassa kuin Tartossa, jossa hän esiintyi yliopiston aulassa kuten presidentit Relander ja Kekkonen ajallaan. Erityisesti hän arvosti tapaamista Jaan Tõnissonin kanssa ja kävi tämän kanssa Postimees-lehdessä keskustelua heimokielten ottamisesta kouluopetukseen. Virolaisten vastaanotosta huumaantunut Leino anoi lopulta presidentti Ståhlbergilta vapautusta Suomen alamaisuudesta ja sijaan riigivanem Pätsiltä Viron kansalaisuutta. Hakemuskirjeet haudattiin kaikessa ystävyydessä.


Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Eino Leino ja Gustav Suits, Helsingi 1922, Soome muuseumiameti pildikogud | Museoviraston kuvakokoelmat
  2. Eino Leino, Vapaa Viro, 12.5.1917, Runosto.net
  3. Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, murrosvuodet 1918–1924, WSOY 1948
  4. Aino Thauvón-Suits, Tuntemani Eino Leino – kärsivä ihminen, WSOY 1958
  5. L. Onerva, Eino Leino. Runoilija ja ihminen 1–2, Otava 1932
  6. Mr., Eino Leino tahtis saada Eesti kodanikuks, Vaba Eestlane 5.2.1969
  7. Kostantin Päts Soome diplomaadi mälestustes, Teataja 9.8.1969
  8. Pekka Lilja, Eino Leino ja Viro : tutkimus Eino Leinon virolaisaiheisesta tuotannosta ja hänen suhteestaan Viroon, sen kirjallisuuteen ja kirjailijoihin, Jyväskylän yliopisto 1981
  9. Ele Süvalep, Kirjallinen Noor-Eesti, Elo 2/2006
  10. Pekka Linnainen, Eino Leino 1921: Äidinkielen oppitunneista yksi veljeskansan kielelle, Estofennia 24.9.2014
  11. Maria-Liisa Nevala, Eino Leino, Kansallisbiografia 2.10.1998
  12. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)