Sillameistrid | Siltamestareita

Elias Lönnrot

Rahvuseepose Kalevala koostaja, kes 1844. a-l kohtus Kalevipoja koostajate Friedrich Robert Faehlmanni ja Friedrich Reinhold Kreutzwaldiga.

Elias Lönnrot oli esimene soomlane, kes käis mööda Eestit ringi keele- ja etnograafiauurimuste tõttu. Kuue kuu jooksul – 1844. aasta jaanipäevast detsembri keskpaigani – jõudis ta muu hulgas kohtuda ala peamiste teadlastega, tutvuda kahe peamurde erinevustega, kopeerida sõnakogusid ning maakohtades ringi käia, et koguda mõistatusi, kõnekäände ja muistendeid. Erinevalt mõnest teisest kolleegist ei saabunud Lönnrot siia umbkeelsena, vaid valdas juba keelt ja tundis kultuuri.

Tallinnast suundus Lönnrot varsti itta, et kohtuda Kuusalu pastori Eduard Ahrensiga, kes oli andnud eelmisel aastal välja saksakeelse eesti keele õpiku. Edasi rändas ta nädalaks Koeru, kus vaatles nii kiriku kui ka kõrtsi rolli rahva elus. Reis jätkus Tartusse, kus Lönnrot veetis peamise osa ajast. Siin sai ta keeleõpetajaks ja sõbraks oma aja parima Eesti ja rahvaluule tundja ning Kalevipoja pärimuse koguja Friedrich Robert Faehlmanni. See viis Lönnroti ka Õpetatud Eesti Seltsi, kus ta tegi ettekande sõnamuutmisest ja valiti auliikmeks.

Tartust käis Lönnrot seitsmenädalasel matkal Eesti kõige lõunapoolsemas osas, kus ta kohtus ka toona Võrus arstina töötanud Friedrich Reinhold Kreutzwaldi, „Kalevipoja” lõpliku koostajaga. Eeposte autorite kohtumisele on antud hiljem sümboolne tähendus, olgugi et see jäi formaalseks ja kestis peret vaevanud haiguse tõttu vaid paar tundi.


Elias Lönnrot (1802–1884)

Elias Lönnrot oli ensimmäinen suomalainen, joka kiersi Virossa kieli- ja kansatieteellisten tutkimusten vuoksi. Kuuden kuukauden aikana – vuoden 1844 juhannuksesta joulukuun puoliväliin – hän ehti muun muassa tavata alansa keskeiset tutkijat, perehtyä kahden päämurteen eroihin, kopioida sanakokoelmia sekä kierrellä maaseutua keräten arvoituksia, sananparsia ja tarinoita. Toisin kuin moni myöhempi matkalainen, Lönnrot ei tullut ummikkona, vaan hän hallitsi jo kieltä ja tunsi kulttuuria.

Tallinnasta Lönnrot suuntasi pian itään tavatakseen Kuusalun pastorin Eduard Ahrensin, joka oli edellisenä vuonna julkaissut saksankielisen viron kieliopin. Edelleen hän jatkoi viikoksi Koeruun, jossa hän havainnoi niin kirkon kuin kapakan roolia kansan elämässä. Martka eteni Tarttoon, jossa Lönnrot vietti pääosan ajastaan. Täällä hän sai kielenopettajakseen ja ystäväkseen ajan parhaan viron ja kansanrunouden tuntijan sekä Kalevipoeg-perinteen kokoajan Friedrich Robert Faehlmannin. Tämä vei Lönnrotin myös Viron Oppineiden Seuraan, jossa hän piti esitelmänkin sanojen taivutuksesta ja tuli valituksi kunniajäseneksi.

Tartosta Lönnrot kävi seitsenviikkoisella vaelluksella eteläisimmmässä Virossa ja tapasi tällöin myös Võrussa lääkärinä toimineen Friedrich Reinhold Kreutzwaldin, Kalevipoeg-eepoksen lopullisen kokoajan. Eeposten luojien tapaaminen on sittemmin koettu symbolisesti merkittävänä, vaikkakin se jäi muodolliseksi ja vain pariin tuntiin perhettä vaivanneen sairauden vuoksi.



Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Lönnrot ja Kreutzwald, postkaart/postikortti, Roman Treumann 1953, Dr. Fr.R. Kreutzwaldi Memoriaalmuuseum | Kreutzwaldin muistomuseo, Võru
  2. Eesti Biograafiline Leksikon, lk/sivu 292–293, Loodus 1926–1929
  3. Heldur Niit, Elias Lönnroti esimesed matkamuljed Eestist, Sirp ja Vasar 12.7.1985
  4. Pille-Riin Larm, "Kalevipoeg", müüt ja mythopoeia, Sirp 28.10.2011
  5. Hannu Remes, Elias Lönnrotin Viron-matkasta 170 vuotta, Elo 5/2014
  6. Arlet Palmiste, “Kalevala” Piibe maanteel, Sõnumitooja 27.5.2014
  7. Seppo Zetterberg, Pidot Alppilassa 1871, Elo 4/2014
  8. Seppo Zetterberg, Suomen sillan kulkijoita, Siltala 2015
  9. Raija Majamaa, Elias Lönnrot, Kansallisbiografia 1997