Sillameistrid | Siltamestareita

Kustaa Vilkuna

, , , ,

Vabariigi presidendi hall kardinal, kelle jaoks oli auasi luua ja hoida Eestiga suhteid valitsevatest oludest hoolimata.

Kustaa Vilkuna oli loomult eraklik, kuid taustatoetajana jättis ta enesest jälje nii mõnelegi olulisele asjale – sageli Urho Kekkoneni südamesõbrana või viimase kaudu. Eesti silla hoidmine oli suisa auasi nii vabaduse, sõja kui ka nõukogude tingimustes. On tähelepanu­väärne, et just etnograaf Vilkuna lubati koos kirjandusteadlase Väinö Kaukoneniga 29. veebruaril 1956 okupeeritud Eestisse. Neil lubati külastada ka Tartu ülikooli. Sügisel oli kord Lauri Posti juhitud kultuuridelegatsiooni käes ja teaduskoostöö väravad avanesid.

1936. aasta veebruaris oli Vilkuna Soome-Eesti Seltsi asutamise juures. Seltsi eesmärk oli elavdada pingestunud suhteid Konstantin Pätsi valitsusega. Temast sai seltsi varahoidja. Juhtkonda pääses ka Kekkonen, kes valiti järgmisel aastal juba esimeheks. Erilise tähtsuse omandas selts jätkusõja aastatel, mil see pidas Helsingis Jollase mõisas eestlastest pagulaste ja jätkusõja vabatahtlike jaoks vastuvõtukeskust. Projekt oli araloomuline, sest liitlane Saksamaa pidas soomepoisse väejooksikuteks. Nii jätkus see ka pärast rahu sõlmimist, kui Nõukogude Liit pidas neid riigireeturiteks.

Iseseisvuse ajal käis Vilkuna Eestis mitu korda, 1938. aastal pidas ta lausa Estonia teatris Soome iseseisvuspäeva kõne. 1956. aasta visiit langes Soome võimuvahetusega ühele ajale. Kui Vilkuna kodumaale naasis, oli Kekkonen just presidendiametisse asunud ja hoidis esimest enda ligi. Järgmisel aastal valiti Vilkuna kontaktide loomiseks asutatud Soome - Nõukogude Liidu sõprusühingu Eesti sektsiooni esimeseks esimeheks. Koos Lauri Posti ja Lauri Hakulineniga valmistati ette Kekkoneni Eesti külaskäik 1964. aasta märtsis ning viimase Tartu ülikoolis peetud kuulus kõne.

Kustaa Vilkuna (1902–1980)

Kustaa Vilkuna oli luonnoltaan vetäytyvä, mutta taustavaikuttajana hän jätti jälkensä moniin tärkeiksi katsomiinsa asioihin – usein henkiystävänsä Urho Kekkosen kanssa tai hänen kauttaan. Suoranainen kunnia-asia oli Viron-sillan ylläpitäminen niin vapauden, sodan kuin neuvostovallan oloissa. Merkille pantavaa on, että juuri kansatieteilijä Vilkuna päästettiin vierailulle miehitettyyn Viroon yhdessä kirjallisuudentutkija Väinö Kaukosen kanssa 29.2.1956. Heidän sallittiin vierailla myös Tarton yliopistossa. Syksyllä oli vuorossa Lauri Postin johtama kulttuurivaltuuskunta ja portit tiedeyhteistyölle avautuivat.

Helmikuussa 1936 Vilkuna oli mukana perustamassa Suomalais-Virolaista Seuraa, jonka tehtävänä oli elvyttää tulehtuneita suhteita Konstantin Pätsin hallitukseen. Hänestä tuli sen rahastonhoitaja ja johtokuntaan nousi myös Kekkonen, joka seuraavana vuonna valittiin jo puheenjohtajaksi. Erityiseen merkitykseen seura nousi jatkosodan vuosina, kun se piti Helsingin Jollaksen kartanossa vastaanottokeskusta virolaisille pakolaisille ja jatkosodan vapaaehtoisille. Hanke oli arkaluontoinen, sillä liittolaismaa Saksalle Suomen-pojat olivat rintamakarkureita. Näin oli myös rauhanteon jälkeen, kun Neuvostoliitto piti heitä maanpettureina.

Itsenäisyyden aikana Vilkuna oli käynyt Virossa useamman kerran, vuonna 1938 jopa Suomen itsenäisyyspäivän juhlapuhujana Estonia-teatterissa. Vuoden 1956 vierailu osui samoihin päiviin kuin vallanvaihto Suomessa. Kun Vilkuna palasi kotimaahan, Kekkonen oli juuri aloittanut presidenttinä ja piti hänet lähipiirissään. Seuraavana vuonna Vilkuna valittiin yhteyksiä avaamaan perustetun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Eesti-jaoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Yhdessä Lauri Postin ja Lauri Hakulisen kanssa hän valmisteli Kekkosen Viron-matkan maaliskuussa 1964 – ja myös kuuluisan puheen Tarton yliopistossa.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Pekka Kyytinen 1967, Soome muuseumiameti pildikogud | Museoviraston kuvakokoelmat
  2. Soome iseseisvuspäev Tallinnas, Kustaa Vilkuna ja Wainö Sola, Uus Eesti 3.12.1938
  3. Soome iseseisvuspäeva pühitsemine Eestis, Päewaleht 7.12.1938
  4. Helsingi õppejõu dr. K. Vilkuna jutuajamine, Uus Eesti 8.12.1938
  5. Soome teadlased Eestis, Kustaa Vilkuna ja Väinö Kaukonen, Sirp ja Vasar 2.3.1956
  6. Fakt (Voldemar Kures), Tartu Werneris ja Ateenas. Prof. K. Vilkuna. Stockholms-Tidningen Eestlastele, 8.5.1956
  7. Kirjutamata memuaare: Soomepoisid jälle Soomes, ERR 1.9.1991
  8. Ilkka Herlin, Kivijalasta harjahirteen – Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta, Otava 1993
  9. Raul Kuutma, Suomen-pojat olivat Viron jääkäreitä, Helsingin Sanomat 19.8.1994
  10. Ilkka Herlin, Kustaa Vilkuna koostööst eestlastega, Akadeemia 8/1995
  11. Kustaa Vilkuna – hall eminents, Teataja, Stockholm 23.9.1995
  12. Lennart Meri intervjuu YLE televisioonile 4.09.2000, Vabariigi Presidendi Kantselei
  13. Anne-Riitta Isohella, Joukkoliikkeestä jalkaväkirykmentiksi. Kuinka Suomi päätti kouluttaa virolaisen joukko-osaston JR 200, Suomen historian pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2005
  14. Pekka Lilja ja Kulle Raig, Urho Kekkonen ja Viro, Minerva Kustannus 2006
  15. Varje Sootak, Kui Kekkonen Tartus käis, Universitas Tartuensis 4/2014
  16. Ilkka Herlin, Kustaa Vilkuna, Kansallisbiografia 30.7.2007