Sillameistrid | Siltamestareita

Urho Kekkonen

, , , , ,

Kõigi aegade estofiil, kelle eraviisiline külaskäik lõi legende ja kontakte ning äratas uuesti soome-eesti hõimutunde.

Urho Kekkonen sai Eesti-pisiku Helsingi ülikoolis õigusteadust õppides. Ta kuulus maakondlikusse üliõpilaskogusse Põhja-Põhjalaste Osakond ja liitus ka Akadeemilise Karjala Seltsiga (AKS), milles mõlemas käis Eesti kursil aktiivne hõimutöö. 1930. aastal oli Kekkonen AKS-i juhatuses ning üks kesksetest koostajatest deklaratsioonile, mis õhutas Soomet ja Eestit „nii tihedale kultuuri-, majandus- ja riiklikule koostööle, nagu see on kahe rahva vahel vähegi võimalik”.

Hiljem oli Eestiga suhete hoidmine ja arendamine Kekkoneni jaoks esikohal olenemata poliitilisest olukorrast. 1936. aastal oli ta Soome-Eesti Seltsi asutamise juures, mille abil parandati AKS-i käes halvaks läinud suhteid Konstantin Pätsi valitsusega. Järgmisel aastal valiti Kekkonen juba esimeheks. Tegevuspõld laienes märkimisväärselt jätkusõja aastatel, mil selts avas Kekkoneni juhtimisel eestlastest pagulastele ja jätkusõja vabatahtlikele Helsingi Jollase vastuvõtukeskuse.

Kekkonen värskendas suhteid ka „eraviisilise visiidiga” 1964. aasta märtsis. Okupeeritud riigi külastamine Moskva loal tekitas välismaal kriitikat, kuid Eestis kogeti seda pea riigivisiidi ja iseseisvuse saavutamisena. Kekkonen oskas publikut kuulama panna ja eriti veel eesti keeles. Tuntud armastus hõimuvendade vastu väljendus Tartu ülikoolis peetud kõnes, mille olid oskuslikult viimistlenud presidendi vanad vandevennad AKS-ist Kustaa Vilkuna, Lauri Posti ja Lauri Hakulinen. Ükskõik kus Kekkonen käis, jättis ta endast maha anekdoote ja jutte, olgu tegemist suusaraja või saunalavaga. Järgmisel aastal täitus ka unistus otse sõitvast laevaliinist.

Urho Kekkonen (1900–1986)

Urho Kekkonen sai Viron-kipinänsä opiskellessaan lakitiedettä Helsingin yliopistossa. Hän kuului Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan ja liittyi myös Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS), jotka kumpikin tekivät tiivistä heimotyötä Viron suuntaan. Vuonna 1930 Kekkonen oli AKS:n hallituksessa keskeisesti laatimassa julkilausumaa, joka kehotti Suomea ja Viroa "niin läheiseen yhteistoimintaan sivistyksellisellä, taloudellisella ja valtiollisella alalla kuin mikä kahden kansan kesken milloinkaan on mahdollista”.

Sittemmin Kekkonen asetti ensi sijalle Viron-suhteiden ylläpidon ja jatkuvuuden riippumatta poliittisista oloista. Vuonna 1936 hän oli perustamassa Suomalais-Virolaista Seuraa, jolla korjattiin AKS:n hoidossa tulehtuneita suhteita Konstantin Pätsin hallitukseen. Seuraavana vuonna Kekkonen valittiin jo puheenjohtajaksi. Tehtäväkenttä laajeni olennaisesti jatkosodan vuosina, jolloin seura avasi Kekkosen johdolla Helsingin Jollakseen vastaanottokeskuksen virolaisille pakolaisille ja jatkosodan vapaaehtoisille.

Suhteet Kekkonen uudisti myös ”yksityisluontoisella vierailullaan” maaliskuussa 1964. Miehitettyyn maahan Moskovan luvalla tehty matka herätti ulkomailla arvostelua, mutta itse maassa se koettiin lähes valtiovierailuna ja itsenäisyyden hetkenä. Kekkonen osasi ottaa yleisönsä ja vieläpä viron kielellä. Tuttu heimorakkaus heräsi Tarton yliopiston puheessa, jota olivat taidolla työstäneet presidentin vanhat AKS:n valaveljet Kustaa Vilkuna, Lauri Posti ja Lauri Hakulinen. Missä Kekkonen kulkikin, hän jätti jälkeensä kaskuja ja tarinoita, niin hiihtoladulla kuin saunan lauteilla. Seuraavana vuonna täyttyi myös toive suorasta laivalinjasta.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Sõprusvisiit (Ystävyysvierailu), Tallinnfilm 1964
  2. Akateemisen Karjala-Seuran 5-vuotisjuhla, Iltalehti 23.2.1927
  3. Akateemisen Karjala-Seuran julkilausuma, Helsingin Sanomat 25.2.1930
  4. Minister U. Kekkost usutlemas, Uus Eesti 7.7.1938
  5. Pääministeri Kekkosen vastaanotto valtioneuvoston juhlahuoneistossa Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyys- ja avunantosopimuksen kaksivuotispäivän johdosta, Helsingin Sanomat 7.4.1950
  6. Ära tuku, ärgates sa võid end leida Kekkoslovakias! Vt. Treiali juhtum, Stockholms-Tidningen Eestlastele 16.6.1950
  7. Protestid president Paasikivi ja peaminister Kekkoneni nimele, Stockholms-Tidningen Eestlastele 26.11.1950
  8. Kekkonen hädaohtlikul teel, Stockholms-Tidningen Eestlastele, 4.11.1953
  9. Kekkonen külmutab suhted väliseestlastega, Vaba Eesti Sõna 11.6.1964
  10. Kekkoneni keeld kontaktidele eksiileestlastega, Eesti Päevaleht 7.2.1990
  11. Kirjutamata memuaare: Soomepoisid jälle Soomes, ERR 1.9.1991
  12. Raul Kuutma, Suomen-pojat olivat Viron jääkäreitä, Helsingin Sanomat 19.8.1994
  13. Jukka Rislakki, Virosta 1940-luvulla paenneiden miesten tapaus kiusallinen Suomelle, Helsingin Sanomat 12.9.1999
  14. Lennart Meri intervjuu YLE televisioonile 4.09.2000, Vabariigi Presidendi Kantselei
  15. Enn Anupõld, Eesti Urho Kekkoneni maailmas, Kesknädal 14.12.2005
  16. Urho Kekkonen, Kõne Soome estofiilidele 14.5.1964, tõlkinud Sirje Olesk, Akadeemia 2/2005
  17. Anne-Riitta Isohella, Joukkoliikkeestä jalkaväkirykmentiksi. Kuinka Suomi päätti kouluttaa virolaisen joukko-osaston JR 200, Suomen historian pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2005
  18. Pekka Lilja ja Kulle Raig, Urho Kekkonen ja Viro, Minerva Kustannus 2006
  19. Pekka Lehtonen, Raha ratkaisi Helsingin ja Tallinnan laivayhteyden, Kansan Uutiset 12.4.2013
  20. Varje Sootak, Kui Kekkonen Tartus käis, Universitas Tartuensis 4/2014
  21. Heikki Rausmaa, Jollaksen leiri 70 vuotta sitten, Elo 5/2014
  22. Pekka Linnainen, Aamu kirvesmies Joosingin elämässä – ja Kekkosen, Estofennia 25.10.2017
  23. Piret Kriivan, Eesti lugu. Kekkonen ja Eesti, ERR Vikerraadio 13.1.2018
  24. Martti Häikiö, Urho Kekkonen, Kansallisbiografia 16.9.1997
  25. Eesti ja Soome lugu Helsingi Hietaniemis, Hietaniemen Viro-opas, Pekka Linnainen 2010–
  26. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)