Sillameistrid | Siltamestareita

Sirppa-Leena Eloranta

, , ,

Uhkelt kodanikuallumatust üles näidanud meditsiiniõde, kes püüdis päästa eestlasest varjupaigataotlejat Nõukogude Liidule välja andmisest.

Sirppa-Leena Eloranta tegi 21-aastase meditsiiniõe õpilasena inimliku teo, mille eest ta mõisteti koos veel kuue soomlasega vangi. Nad püüdsid päästa vabadusse Eesti kaptenit Herman Treialit, keda ähvardas väljaandmine Nõukogude Liidule. Mees oli ületanud koos jaamaülema Artur Lõokesega 1949. aasta juunis salajasi piiri Ilomantsis ning andnud seejärel endast Soome ametiisikutele teada ja taotlenud poliitilist varjupaika. Parlamendi valitsuselt saadud teadaande kohaselt käsitleti seda küsimust „hariliku piiriületusjuhtumina tavakorras, kuni ilmnes sõjakurjategijate otsimisega seotud asjaolusid”. Urho Kekkoneni esimene valitsus otsustas 5. aprillil 1950, et mehed tuleb „siin korraldatud uuringute kohaselt” rahulepingu sõjakuritegusid puudutava 9. paragrahvi alusel Nõukogude Liidule välja anda, olgugi et mehed ei olnud välisminister Andrei Gromõko eelmiselt, K.-A. Fagerholmi valitsuselt nõutud sõjakurjategijate nimekirjas.

Väljaandmispäeval tõusis Treiali palavik 38,5 kraadini ja tagasisaatmist lükati edasi, kuni tema temperatuur normaliseerub. Lõoke seevastu anti 16. aprillil Nõukogude Liidule välja ja hukati Tallinnas pool aastat hiljem. Surmaoht oli tõeline ja pani rühma soomlasi tegutsema, et Treial vabastada. Oluliseks isikuks sai vandeseltslastest noorim, toonase nimega Sirppa-Leena Laurio, kelle juurde Treial jõudis Helsingi sisehaiguste haigla patsiendina. Ta tunnistas hiljem kohtule, et ei tegutsenud kellegi õhutusel. Tegudeni viis ta üksnes vapustus, mille ta Treiali elulugu kuulates sai.

Haiglast põgenemine korraldati 12. oktoobril kell 10 hommikul. Laurio meelitas palatit valvava konstaabli kööki sööma. Kui rada oli vaba, läks Treial haigla lähedal ootavasse autosse. Politseinik jõudis söömast tagasi ja küsis Treiali palatikaaslaselt Vilho Helanenilt naljaviluks, et kas valvealune on ära karanud. Too olla vastanud, et ei usu seda. Vannitoast kostis pladinat ja koristaja väitis Treiali vannis olevat. Tõde selgus pool tundi pärast põgenemist ja käivitas ennenägematu inimjahi. Pealkirjades räägiti lausa Helsingi ümber piiramisest. Tähelepanu äratas ka erakordselt suur, 100 000-margane riiklik vaevatasu vihje eest, mis viib tagaotsitava tabamiseni. Ja selleni asi jõudiski. Treial kaotas põgenemisautosse istudes ühe haiglasussi, mille üks sadamatööline üles tõstis ja autosse ulatas. Vaevatasu kohta lugenud mees mäletas auto marki ja registreerimisnumbri esimesi tähti. Nädala pärast võeti Treial oma peidukohast, kultuuritegelase Marguerite Tuderuse kodust kinni.

Treial sai põgenemise eest 10-aastase vanglakaristuse, mis lükkas teisalt jälle tema väljaandmist edasi. Treiali vabastajate vanglakaristused jäid vahemikkuu 4–6 kuud. Teise astme kohus muutis need hiljem kõik tingimisi karistusteks. Ligi poolsada aastat hiljem said Sirppa-Leena Eloranta ja teine kohtus süüdi mõistetud meditsiiniõde Kaija Rajas (Heikkilä) teenitud tasu, tõsi küll, eestlaste käest – Kotkaristi teenetemärgi. Ja Lennart Meri tõdes kätt surudes: „Eesti rahvas ei ole unustanud.”

Treial suri 9. veebruaril 1951 kahepoolsesse kopsukelmepõletikku. Tema urn maeti Eesti 33. iseseisvuspäeval Hietaniemile. Kohal viibis kirjanik Tuuli Reijonen, kes avaldas juhtumi kohta romaani „Kes on süüdi?” („Kenen on syy“, 1961). See on ühtlasi vabaks aluseks Veikko Itkoneni filmile „Ohtlik vabadus” („Vaarallista vapautta”, 1963), mille Soome filme levikusse lubav ja vaatajarühmi määrav asutus leidis mõjuvat halvasti suhetele Nõukogude Liiduga. Nad ei keelanud filmi ära, kuna arvasid, et sellest sünnib veelgi suurem kära.

Sirppa-Leena Eloranta (1929–2018)

Sirppa-Leena Eloranta teki 21-vuotiaana sairaanhoito-oppilaana inhimillisen teon, josta hänet tuomittiin vankeuteen yhdessä kuuden muun suomalaisen kanssa. He yrittivät pelastaa vapauteen virolaisen kapteenin Herman Treialin, jota uhkasi teloitus Neuvostoliitossa. Tämä oli ylittänyt rajan salateitse Ilomantsissa asemapäällikkö Artur Lõeken kanssa heinäkuussa 1949, jolloin miehet ilmoittautuivat itse Suomen viranomaisille ja hakivat poliittista turvapaikkaa. Eduskunnan hallitukselta saaman ilmoituksen mukaan kysymystä käsiteltiin ”tavallisena rajanylitystapauksena ja säännöllisessä järjestyksessä, kunnes ilmeni sotarikollisten etsiskelyyn liittyviä seikkoja”. Urho Kekkosen ensimmäinen hallitus päätti 5. huhtikuuta 1950, että "täällä tehtyjen tutkimusten osoittamana" miehet tulee luovuttaa rauhansopimuksen sotarikoksia koskevan 9. artiklan nojalla Neuvostoliitolle, vaikka heitä ei mainittukaan ulkoministeri Andrei Gromykon edelliselle K.-A. Fagerholmin hallitukselle esittämässä sotarikollisten luettelossa.

Luovutuspäivänä Treialin kuume kohosi 38,5 asteeseen ja palautusta lykättiin, kunnes hänen lämpönsä normalisoituisi. Lõeke sen sijaan luovutettiin Neuvostoliitolle 16. huhtikuuta ja teloitettiin Tallinnassa puoli vuotta myöhemmin. Kuoleman uhka oli todellinen ja sai joukon suomalaisia toimimaan Treialin vapauttamiseksi. Avainhenkilöksi nousi salaliittolaisista nuorin, silloinen Sirppa-Leena Laurio, joka sattui saamaan Treialin potilaakseen Helsingin sisätautisairaalassa. Oikeudelle hän sittemmin totesi, ettei ryhtynyt tekoon kenenkään yllytyksestä. Siihen oli johtanut yksinomaan se järkytys, jonka Treialin elämäntarina oli häneen tehnyt.

Pako sairaalasta järjestettiin aamukymmeneltä 12. lokakuuta. Laurio houkutteli huonetta valvovan konstaapelin syömään keittiöön. Kun reitti oli selvä, Treial poistui sairaalasta Unioninkadulle, josta hänet opastettiin viereisen Metsätalon välistä kujaa Fabianinkadulla odottavaan autoon. Syömästä palattuaan poliisi kysäisi leikillään Treialin huonetoverilta Vilho Helaselta, oliko vartioitava karannut. "En usko sitä", oli tämä vastannut. Kylpyhuoneesta kuului loiskintaa ja siivoojakin sanoi Treialin olevan kylvyssä. Totuus paljastui vasta puoli tuntia paon jälkeen ja käynnisti Suomessa ennennäkemättömän ihmisjahdin.

Otsikoiden mukaan Helsinki oli jopa "piiritystilassa". Huomiota nostatti myös valtion lupaama yllättävän suuri 100 000 markan palkkio kiinnisaatiin johtavasta vihjeestä. Siihen se johtikin. Treial oli pakoautoon noustessaan pudottanut toisen sairaalatossunsa, jonka eräs satamatyömies nosti ylos ja antoi autoon. Palkkiosta lukenut mies muisti automerkin ja rekisterinumeron alkukirjaimet. Viikon kuluttua Treial saatiin kiinni piilopaikastaan, ranskalaisen kulttuurivaikuttajan Marguerite Tuderuksen kodista.

Treial sai karkaamisesta 10 kuukauden vankeustuomion, joka toisaalta lykkäsi edelleen hänen luovutustaan. Treialin vapauttajien vankeustuomiot vaihtelivat 4–6 kuukauteen, jotka kaikki muuttuivat sittemmin hovioikeudessa ehdollisiksi. Lähes puoli vuosisataa myöhemmin Sirppa-Leena Eloranta ja toinen tuomittu sairaanhoitaja Kaija Rajas (Heikkilä) saivat jälleen ansionsa mukaan, mutta virolaisittain, Kotkaristin ansiomerkin presidentti Lennart Mereltä, joka totesi kättä puristaen: "Viron kansa ei ole unohtanut."

Treial menehtyi molemminpuoliseen keuhkopussin tulehdukseen 9. helmikuuta 1951. Hänen uurnansa laskettiin Hietaniemeen Viron 33. itsenäisyyspäivänä. Läsnä oli kirjailija Tuuli Reijonen, joka julkaisi tapauksesta romaanin Kenen on syy (1961). Se on myös varsin vapaa pohja Veikko Itkosen elokuvalle Vaarallista vapautta (1963), jonka Suomen elokuvatarkastamo totesi vaikuttavan haitallisesti Neuvostoliiton suhteisiin. Se ei kuitenkaan kieltänyt filmiä, koska arveli siitä koituvan vielä isomman metelin.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Tom Östling, Muisti: Loikkari, Yle 2011
  2. Rauhansopimus Suomen kanssa, 9. artikla, 20/1947, Pariisi 10.2.1947
  3. Soome andis välja kaks Eesti ohvitseri, Stockholms-Tidningen Eestlastele 21.4.1950
  4. Henkilöluovutukset Neuvostoliittoon, Helsingin Sanomat 21.4.1950
  5. Hämmastus Soomes, Stockholms-Tidningen Eestlastele 22.4.1950
  6. Soome valitsus varjab eestlaste väljaandmist Stockholms-Tidningen Eestlastele 5.5.1950
  7. Ära tuku, ärgates sa võid end leida Kekkoslovakias! Stockholms-Tidningen Eestlastele 16.6.1950
  8. Virolainen pakolaiskapteeni Treial karannut sairaalasta. Pidättämiseen johtavien tietojen antajalle 100 000 markan palkkio, Helsingin Sanomat 13.10.1950
  9. Valtava takaa-ajo käynnissä, Helsingin Sanomat 15.10.1950
  10. Kapteeni Treial kiinni, Helsingin Sanomat 20.10.1950
  11. Soomlane reetis Treiali sajatuhande marga pärast, Stockholms-Tidningen Eestlastele 21.10.1950
  12. Kuidas tabati kapten Treial, Välis-Eesti 29.10.1950
  13. Protestid president Paasikivi ja peaminister Kekkoneni nimele, Stockholms-Tidningen Eestlastele 26.11.1950
  14. Treialin kirje oikeusasiamiehelle, "Saavuin maahan poliittisena pakolaisena ja ilmoittauduin itse Suomen viranomaisille... Jos kysymyksessä on rauhansopimuksen mukainen luovuttaminen, mistä rikoksesta minua väitetään voitavan Neuvostoliitossa syyttää? ... Onko Neuvostoliitto diplomaattista tietä vaatinut minun luovuttamistani? ...", Helsingin Sanomat 4.11.1950
  15. H. Treial pöördus õiguskantsleri poole, Stockholms-Tidningen Eestlastele 7.11.1950
  16. Treialin jutussa syytteessä yhdeksän henkilöä, Helsingin Sanomat 5.11.1950
  17. Kapten Treiali aitajaid karistati, Eesti Teataja 11.11.1950
  18. Raastuvanoikeus kävi sisätautisairaalassa kuulemassa tri Vilho Helasta, Helsingin Sanomat 19.11.1950
  19. Salaliitto, Työkansan Sanomat (komm.), 23.11.1950
  20. Raastuvanoikeus kuulusteli säälittävässä kunnossa olevaa virolaista keskusvankilassa, Helsingin Sanomat 3.12.1950
  21. Südantlõhestav istung vanglas, Stockholms-Tidningen Eestlastele 5.12.1950
  22. Soome valitsuse vastus Treiali asjus, Välis-Eesti 24.12.1950
  23. Ulkoasianvaliokunnan mietintö hyväksyttiin (selitys Treialin tapauksesta), Helsingin Sanomat 3.2.1951
  24. Kapteeni Treial kuoli vankilassa, Helsingin Sanomat 11.2.1951
  25. Ühe võitleja viimased päevad vanglas, Stockholms-Tidningen Eestlastele 14.2.1951
  26. Treialin kuolemansyy, Helsingin Sanomat 20.2.1951
  27. Kapten Treiali saatuse järellained Soomes, Stockholms-Tidningen Eestlastele 22.4.1951
  28. Kapten H. Treial maetakse täna, Stockholms-Tidningen Eestlastele 24.2.1951
  29. Valtiolta 100 000 mk satamatyömies U.E. Sirkiälle, Helsingin Sanomat 25.3.1952
  30. Ehdollisia tuomioita Treialin jutussa, Helsingin Sanomat 9.4.1952
  31. Kekkonen hädaohtlikul teel, Stockholms-Tidningen Eestlastele, 4.11.1953
  32. Helsingi kalmistud, Stockholms-Tidningen Eestlastele 6.10.1957
  33. Tuuli Reijonen, Kenen on syy, Otava 1961
  34. Soomes ilmus romaan eesti ohvitserist, Vaba Eesti Sõna 14.12.1961
  35. Raimond Kolk, Maailma argipäev ja põgeniku tragöödia, Teataja, Stockholm 23.12.1961
  36. Kapten Treiali romaan tuleb Soomes filmimisele, Eesti Päevaleht 11.7.1962
  37. Raamat kapt. Treiali märtlisurmast tõlkes, Välis-Eesti 29.9.1962
  38. Kapten Treiali põgenemine. Välis-Eesti 3.11.1962
  39. Veikko Itkonen, Vaarallista vapautta, Filmi-Kuva 1962, Elonet.fi
  40. V. Kures, Mälestusi Adi Schwalbest. Eesti iseseisvuse "ristiema", Eesti Päevaleht 23.7.1965
  41. Rein Riitsalu, Kahe eestlase kannatustee. Herman Treiali ja Artur Lõokese juhtum, Vaba Eesti 1962
  42. Ühel kaheümne-aastasel hauakünkal, Võitleja 1.6.1971
  43. Mall Jürma, Ühest dramaatilisest Eesti Vabariigi aastapäevast Soomes, Vaba Eesti Sõna 22.2.1973
  44. Suomen armeijan riveissä taistelleita heimopataljoonalaisia luovutettiin Neuvostoliittoon ainakin vuoteen 1955, Helsingin Sanomat 12.4.1992
  45. Heikki Roiko-Jokela ja Heikki Seppänen: Etelän tien kulkija – Vilho Helanen, Atena 1997
  46. Jukka Rislakki, Aseveli tuomittiin sadaksi vuodeksi... Helsingin Sanomat 23.11.1997
  47. Kotkaristi IV klassi teenetemärk, Sirppa-Leena Eloranta (Laurio), 2.2.1999
  48. Kotkaristi IV klassi teenetemärk, Kaija Elisabeth Rajas (Heikkilä), 2.2.1999
  49. Jukka Rislakki, Virosta 1940-luvulla paenneiden miesten tapaus kiusallinen Suomelle, Helsingin Sanomat 12.9.1999
  50. Eesti Punase Risti IV klassi teenetemärk, Jaakko Matti Heikkilä, 4.2.2002
  51. Aile Pupart, Issanda käest on see tulnud, Eesti Kirik 11.12.2002
  52. Pekka Erelt, Vabaduse virvatuled, Eesti Ekspress 16.2.2006
  53. Pekka Erelt, Vabaduse virvatuled (järg), Eesti Ekspress 23.2.2006
  54. Erkki Toivanen, Matkalla ranskalaisuuteen (Marguerite Tuderus), Otava 2008
  55. Jussi Pekkarinen ja Juha Pohjonen, Läbi Soome kadalipu. Inimeste väljaandmised Nõukogude Liidule 1944-1981, tõlkinud Erkki Bahovski, Tänapäev 2008
  56. Pekka Erelt, Eesti põgenikust tehti Soomes film, Eesti Ekspress 25.8.2011
  57. Harri Römpötti, Vaarallista vapautta kertoo neuvostoloikkarin tarinan, Helsingin Sanomat 14.10.2016
  58. Petra Himberg, Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950, Yle Elävä arkisto 20.4.2018
  59. Arja Reinikainen, Kulttuuripappilan kesänäyttelyssä myös Sirppa-Leena Elorannan töitä, Länsi-Savo 1.8.2018
  60. Taru Mäkelä, Sirppa-Leena Eloranta 1929–2018, Helsingin Sanomat 25.8.2018
  61. Artur Lõoke, Wikipedia (eesti)