Sillameistrid | Siltamestareita

Juhani Salokannel

, , , ,

Eesti raamatute keskel kasvanud estofiil ja tõlkija, kes korraldas nii, et Ritva Haavikko rinnahoidjas jõudis Soome Neljakümne kiri.

Juhani Salokannel mängis lapsena isaga kaardimängu „Õnnelikud pered” versiooni, kus tegelased esindasid eri riike ja ameteid. Pakis oli üks eriline pere. Nende lipp oli eemaldatud ja asendatud tühja ristkülikuga. Salokanneli isa, kes oli koolinõunik ja 1930. aastatel palju Eestis käinud, selgitas pojale olukorda järgmiselt: „Eesti on okupeeritud, riiki ei ole enam olemas.” Salokannelite peres oli Eesti endiselt olemas. Oma esimese reisi tegi Juhani Salokannel 1967. aastal. Eesti võttis ta üle võimust ja temast sai teise põlvkonna estofiil.

Salokannel kuulub Helsingi ülikooli legendaarse lektori Eeva Niinivaara õpilaste hulka, nagu ka Eva Lille ja Raili Kilpi. Esimesed eesti raamatud, millega ta tutvust tegi, olid väliseesti omad, kuid huvi hakkas pakkuma ka kodu-Eesti. Oma põlvkonna esindajana liikus ta mõlemas seltskonnas, olgugi et nende suhted olid pingelised. Ta toimetas ja tõlkis nii NSV Liidus lubatud kui ka keelatud materjale.

Näiteks Paul-Eerik Rummo, kes oli avaldanud üksnes osa oma teostest, „Saatja aadress” ei pääsenud tsensuurist läbi. Salokannel reisis koos Eino Leino Seltsiga Tallinnasse ja sealt edasi Rummo käsikiri kaasas Moskva raamatumessile. Tal soovitati tiitelleht välja rebida. „Tegin Moskvas, nagu kästud, ja panin luulekogu oma reisiasjade hulka. Rebisin tiitellehe välja ning kägardasin taskusse. Olin teel Punasele väljakule ja viskasin paberi seal prügikasti. Selline tunne oli, nagu oleks pommi heitnud! Aga plahvatust ei toimunud ja ükski Vene tolliametnik ei taibanud, mis käsikiri mul kaasas oli.”

Keelatud kirjanduse importimise eredaim mälestus on seotud kultuuritegelaste „Neljakümne kirja” ehk kaebusega venestamispoliitika vastu 1980. aastate alguses. Seda püüti Nõukogude Liidu pressis avaldada. Katsed ebaõnnestusid. Tekst smugeldati läände. Soomes ilmus see ilma tõlkija nimeta. Tõlkija oli Salokannel. Eestikeelsed paberilehed tõi Soome kirjandusteadlane Ritva Haavikko oma rinnahoidjas. Tekst avaldati ajakirjas Näköpiiri.

Salokannel on teinud mitmekesist karjääri: ta on olnud kirjastuse toimetaja, kirjanik, peatoimetaja ja tõlkija ning juhtinud Soome Instituuti Eestis ja Tuglase Seltsi Soomes. Hulga auhindu pälvinud tõlkija suurim töö oli A. H. Tammsaare „Tõe ja õiguse” soomendamine.

Üks Salokanneli eriharrastus on seotud samuti Eesti, kuid mitte kirjandusega. Teda huvitavad Eesti kitsarööpmeliste raudteede ajalugu ja vedurite mudelid. „Sügaval sisimas on iga mees väike poiss.”

Juhani Salokannel (s. 1946)

Juhani Salokannel pelasi lapsena isän kanssa Hullunkuristen perheiden versiota, jossa hahmot edustivat eri maita ja ammatteja. Pakassa oli mukana erikoinen perhe. Sen lippu oli poistettu ja korvattu tyhjällä suorakaiteella. Salokanteleen isä, kouluneuvos ja 1930-luvun Viron-kävijä, selitti pojalle tilanteen: Viro on miehitetty, valtiota ei enää ole. Salokanteleen perheessä Viro sen sijaan oli läsnä. Ensimmäisen oman matkansa hän teki 1967. Viro otti valtaansa ja miehestä tuli toisen polven estofiili.

Juhani Salokannel kuuluu Helsingin yliopiston legendaarisen lehtorin Eeva Niinivaaran oppilaisiin, kuten Eva Lille ja Raili Kilpi. Ensimmäiset virolaiskirjat, joihin hän tutustui, olivat ulkovirolaisia, mutta myös koti-Viro alkoi kiinnostaa. Sukupolvensa tavoin hän liikkui molempien puolien välillä, vaikka niiden välit olivat jännitteiset. Hän toimitti tai käänsi niin Neuvostoliiton hyväksymää kuin kieltämääkin aineistoa.

Yksi esimerkki oli Paul-Eerik Rummon, joka oli saanut vain osan teoksistaan julkaisuun, Saatja aadress (Lähettäjän osoite) -teos kuului sensuurin hylkäämiin. Salokannel oli Eino Leinon Seuran matkalla Tallinnassa, josta hän jatkoi Rummon käsikirjoitus mukanaan Moskovan kirjamessuille. Häntä neuvottiin repäisemään nimiölehti pois. "Tein Moskovassa työtä käskettyä ja panin runokokoelman matkatavaroihini. Repäisin esilehden siitä pois, rypistin taskuuni. Olin menossa Punaiselle torille ja heitin siellä sen roskakoriin. Tuntui, että se olisi ollut pommi! No se ei räjähtänyt eikä kukaan venäläinen tullimies tajunnut käsikirjoituksesta mitään."

Kielletyn aineiston tuonnista mieleen jäävin muisto liittyy kulttuuriväen Neljänkymmenen kirjeeseen, vetoomukseen venäläistämispolitiikka vastaan 1980-luvun alussa. Sitä yritettiin saada julki Neuvostoliiton lehdissä. Hanke epäonnistui, ja teksti salakuljetettiin länteen. Suomessa se ilmestyi ilman kääntäjän nimeä. Kääntäjä oli Salokannel, ja vironkieliset liuskat oli tuotu Suomeen kirjallisuudentutkija Ritva Haavikon rintaliiveissä. Teksti tuli julki Näköpiiri-lehdessä.

Salokannel on tehnyt monimuotoisen uran kustannustoimittajana, kirjailijana, päätoimittajana ja kääntäjänä sekä Suomen Viron-instituutin ja Tuglas-seuran toiminnanjohtajana. Monesti palkitun kääntäjän uran järkälemäisin työ on ollut A.H.Tammsaaren Totuuden ja oikeuden suomennos.

Yksi Salokanteleen erikoisharrastus liittyy Viroon, mutta ei kirjallisuuteen. Hän on innostunut Viron kapearaiteisten rautateiden historiasta ja veturien pienoismalleista. ”Syvällä jokaisessa miehessä on pikkupoika.”

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Peeter Langovits, Postimees/Scanpix, 2013
  2. Toivo Kuldsepp, Pilk põhjanaabrite kirjandusellu, Sirp ja Vasar 5.5.1979
  3. Elle Anupõld, Kultuurisõbralik tegu, Sirp ja Vasar 26.5.1989
  4. Andres Tarand, Anja Salokannel: Neljänkymmenen kirje, Otava 1990
  5. Pekka Lilja, Eestit ja iseennast päästmas, Sirp 14.6.1991
  6. Koguteose "Viro" esitlus, soomekeelne saade, Eesti Raadio 29.05.1996
  7. Tõlkijad. Juhani Salokannel. Eesti raadio 21.02.1997
  8. Peeter Künstler, Suurepärane Soome Instituut, Kultuurileht 24.1.1997
  9. Jaan Krossin teoksia suomeksi, Helsingin Sanomat 28.05.2003
  10. Rein Veidemann: Juhani Salokannel Tuglasest ja Soomest, Postimees 14.01.2006
  11. Heikki Rausmaa, Tuglaksen tuli palaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007
  12. Estofiil Juhani Salokannel sai väärika tõlkepreemia, Eesti Päevaleht 15.08.2008
  13. Juhani Salokannel, Sivistystahto, WSOY 2008
  14. Virumaa kirjandusauhinna sai Juhani Salokannel, Postimees 22.02.2010
  15. Juhani Salokannel sai Soome riikliku kirjandusauhinna, ERR 07.05.2012 
  16. Estofiil on alati sinisilmne, Maaleht 11.01.2013
  17. KÖP. Juhani Salokannel, Vikerraadio 08.02.2013 
  18. Juhani Salokannel: Suomalaiset kustantajat – varovaisuutta vai vapautta, puhe sensuuriseminaarissa 10.09.2015
  19. Viron kirjallisuuden tuntija Juhani Salokannel, Helsingin Sanomat 23.06.2016
  20. Neuvostokaudella salainen tieto Viron ja Suomen välillä kulki rintaliiveissä, Aamulehti 07.04.2017 
  21. Juhani Salokannel: Nuoren Viron omatunto. Kansalliskirjailija A.H.Tammsaare, Vastapaino 2017
  22. Elämänkerta kertoo, miksi A.H.Tammsaare on virolaisille kuin Linna ja Kivi suomalaisille, Helsingin Sanomat 08.07.2017
  23. Klassiku sõber 2018 on Juhani Salokannel, Postimees 15.02.2018
  24. Kai Ekholm, Juhani Salokannel, Tiellä sananvapauteen, Kansalliskirjasto