Eva Lille
Kõigi estofiilide ema ja Lennart Meri sõber, kes sai Soomes esimese okupatsioonijärgse Eesti Vabariigi viisa.
Eva Lille on teinud märkimisväärset tööd suhete loomisel Eestiga ja okupeeritud Eesti teabevahetuspunktina. Vaevalt leidub sellist vanema põlvkonna kultuuritegelast, kes ei oleks temaga kontaktis olnud. Lille on tegutsenud Eestis giidi, tõlkija, toimetaja, tegevjuhina... Ta oli Lennart Meri parem käsi Soomes ja aastakümnete pikkune sõber. Ta viis inimesi omavahel kokku ja kudus raudse eesriide taga suhtekangast.
Esimest korda reisis Lille Eestisse 1964. aastal. Varsti hakkas ta Inturistile tihedalt kultuurireise korraldama. Ajavahemikus 1966–1969 tegi ta turismihooajal Eestisse igal nädalal neljapäevase reisi.
Üks reis ja sõprusside korraga tekkisid okupatsioonimüüri praod. Eva Lille hoidis käigus „Operatsiooni Soome sild”, abistamis- ja teabevahetusahelat. Selle käigus ei toimetatud maale üksnes keelatud materjale, vaid osutati eestlastest sõpradele ka muud abi alates ravimitest kuni klaasipuhastiteni. Kultuuri nimel tegeleti ka palju muuga. Näiteks toimetas Lille 1987. aastal Yle TV uudistesaatesse Lennart Meri filmitud materjali fosforiidikaevanduse saastatud pinnasest.
„Iga kord, kui laev libises saarte vahelt Tallinna lahele, kiskus mul magu krampi, sest reisijuht ei pääsenud tollikontrollist kunagi täiesti puhtalt – alati oli kaasas tolle päeva ajaleht, kotis raamat või paar, saapasääres kuivenduseks paar mõnest artiklist rebitud lehekülge. Ja liiga palju kohvi! Kunagi ei teadnud, kuidas tollis läheb ...”
Tuglase Seltsist, mille üks asutajaliige Lille oli, sai Eesti mitteametlik esindus, mille ristiisa oli ennekõike haridusministeeriumi rahvusvaheliste asjade peadirektor Kalervo Siikala. Eva Lille oli teabevahetuskeskus tänu oma laiaulatuslikule kontaktvõrgustikule. Kui tundmatuks jäänud isik kinkis pangajuhataja Esko Ollilale Eesti jaoks 30 000 marka, tuli Lille ideele jaotada summa kümneks stipendiumiks, mida Marju Lauristin saaks jagada andekatele üliõpilastele Soomes õppimiseks ja kontaktide loomiseks. Nende kingituste toel käisid stipendiaadina Soomes teiste hulgas Jüri Luik ja Tiit Pruuli.
Kui 1991. aasta augustis algas Moskvas putš, seadis Lille Lennart Merile Tuglase Seltsi kontoris sisse iseseisvuse taastamise juhtimiskeskuse. Lühikese käsuahela kaudu teatas ta, et kogu seltsi personal on ajutiselt Eesti välisministeeriumi teenistuses, otsuseid teeb Lennart Meri ja töötajad peavad täitma kõik neile antud ülesanded küsimusi esitamata. Seda otsustas Lille omal vastutusel.
Kui iseseisvus kuulutati taastatuks, hankis just Lille Lennart Merile limusiini, vormimütsiga sohvri ja auto külge sinimustvalge lipu. Kõlab võimatult, kuid poole tunniga oli auto koos juhiga platsis. Kui tunnustamispalved olid välismaa esindustesse laiali viidud, sõitis Meri limusiiniga mööda Helsingit ringi, kirjeldades seda hetke kui õnne, mida tajutakse samal ajal, kui see veel kestab.
Tuglase Seltsist sai kuni oktoobri lõpuni Eesti saatkond. Meri juuresolekul väljastas konsul Kulle Raig 5. septembril 1991 Eva Lillele Soome esimese okupatsioonijärgse Eesti viisa.
Hiljem töötas Eva Lille Tallinnas Soome suursaatkonna pressi- ja kultuurinõunikuna. Tema teenete hulka kuulub ka Soome Mardilaada idee väljakäimine ja Pimedate Ööde filmifestivali (PÖFF) nimeandmine. Ta on tõlginud mh Lennart Meri raamatud „Virmaliste väraval” ja „Hõbevalge”. Eva Lille algatusel korraldatakse soome keele õpetajatele Eestis iga-aastaseid koolitusseminare.
Eva Lille (s. 1941)
Eva Lille on ollut merkittävä Viro-suhteiden avaaja ja tiedonvirran solmukohta miehitettyyn Viroon. Tuskin on virolaista vanhemman polven kulttuurivaikuttajaa, joka ei olisi ollut hänen kanssaan yhteydessä. Lille on toiminut Viron matkaoppaana, kääntäjänä, toimittajana, toiminnanjohtajana... Hän oli Lennart Meren oikea käsi Suomessa – ja ystävä vuosikymmenten ajan. Hän saattoi ihmisiä yhteen ja kutoi suhdeverkkoa rautaesiripun taakse.Ensimmäisen matkansa Viroon Lille teki 1964. Pian hänestä tuli Inturistin kulttuurimatkojen tiivistahtinen järjestäjä. Vuosina 1966-1969 hän vieraili Virossa neljän päivän matkoilla turistikautena viikoittain.
Matka kerrallaan ja ystävyysside kerrallaan miehityksen muuriin tuli ilmareikiä. Eva Lille ylläpiti "operaatio Suomen-siltaa", avunanto- ja tiedonkulkurinkiä. Se ei toimittanut vain kiellettyä materiaalia, vaan järjesti virolaisille ystäville myös muuta apua, lääkkeistä tuulilasinpyyhkimiin. Kulttuurin nimissä puuhattiin paljon muutakin. Lille esimerkiksi toimitti Ylen TV-uutisiin 1987 Lennart Meren kuvaamaa materiaalia fosforiittilouhoksen saastuttamasta maaperästä.
"Aina kun laiva lipui saarten välistä Tallinnan lahdelle minua kouraisi mahasta, sillä koskaan ei matkanjohtaja ollut täysin puhdas tullin tarkastuksessa; aina oli mukana päivän lehti, laukussa kirja tai useampi, saappaan varressa kuivikkeena pari repäistyä sivua jostain artikkelista. Ja liikaa kahvia! Koskaan ei tiennyt miten tullissa kävisi…".
Tuglas-seurasta – jonka yksi perustajajäsen Lille oli – muodostui Viron epävirallinen edustusto, kummisetänään erityisesti opetusministeriön kansainvälisten asioiden ylijohtaja Kalervo Siikala. Eva Lille oli yhteyksien solmukohdassa laajan kontaktiverkostonsa vuoksi. Kun esimerkiksi tuntematon lahjoittaja antoi pankinjohtaja Esko Ollilalle 30 000 markan lahjoituksen Viron hyväksi, Lille keksi jakaa summan 10 stipendiksi, jotka Marju Lauristin saa jakaa lahjakkaille omille korkeakouluopiskelijoilleen opiskeluun ja yhteyksien luomiseen Suomessa. Näillä lahjoituksilla Suomessa olivat stipendiaattina mm. Jüri Luik ja Tiit Pruuli.
Elokuussa 1991 Moskovan kaappauksen alettua Lille organisoi Tuglas-seuran toimistoon Lennart Merelle itsenäisyyden palauttamisen johtokeskuksen. Lyhyessä käskynjaossa hän ilmoitti, että koko Tuglaksen henkilökunta olisi toistaiseksi Viron ulkoministeriön alainen, asioista päättää Lennart Meri ja henkilökunnan tulee suorittaa kyselemättä kaikki annetut tehtävät. Päätöksen Lille teki omalla vastuullaan.
Kun itsenäisyys oli julistettu palautetuksi, juuri Lille hankki Lennart Merelle limusiinin, koppalakkisen kuljettajan ja autoon sinimustavalkoisen lipun. Yliluonnollisella tavalla auto kuljettajineen järjestyi puolessa tunnissa. Kun tunnustuspyynnöt oli jaettu ulkomaisiin edustustoihin, Meri ajoi limusiinilla pitkin Helsinkiä kuvaten hetkeä onneksi, jonka tajuaa sen vielä kestäessä.
Tuglas-seurasta tuli lokakuun loppuun asti Viron lähetystö. 5.9.1991 Meren läsnäollessa konsuli Kulle Raig kirjoitti ensimmäisen miehityksen jälkeisen viisumin Eva Lillelle.
Sittemmin Eva Lille on toiminut mm. Suomen Tallinnan suurlähetystössä lehdistö- ja kulttuurineuvoksena. Ansioluetteloon kuuluu myös Martin markkinoiden kehittäminen ja Viron Pimeiden öiden elokuvafestivaalin (PÖFF) nimen ideointi. Hän on kääntänyt mm. Lennart Meren kirjat Revontulten porteilla ja Hopeanvalkea. Eva Lillen aloitteesta Viron suomenkielen opettajille järjestetään jokavuotiset opintopäivät.
Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa
- Pilt/Kuva: Pressinõunik Eva Lille tervitab Soome saatkonna külalisi Toompeal, Harri A. Sundell 23.5.1997
- Toivo Kuldsepp, Pilk põhjanaabrite kirjandusellu, Sirp ja Vasar 5.5.1979
- Elle Anupõld, Eva Lille, mis on uudist Tuglase Seltsil Soomes? Sirp ja Vasar 6 .1.1989
- Elle Anupõld, Kultuurisõbralik tegu, Sirp ja Vasar 26.5.1989
- Toivo Kuldsepp, Eva Lillel on juubel, Sirp 10.5.1991
- Tuglas-seura ja Viron kulttuuripisten antavat suomalaisille perustietoa sukukansasta, Helsingin Sanomat 26.02.1991
- Tugevnes Soome sild, Sirp 23.11.1991
- Tuglase selts 10-aastane, Sirp 01.05.1992
- Tõlkijad. Eva Lille. Eesti Raadio 20.01.1995
- Lennart Meri, Tulen maasta jonka nimi on Viro, Otava 1995
- Peeter Künstler, Suurepärane Soome Instituut, Kultuurileht 24.1.1997
- Soome–Eesti suhted inimlikul pinnal, Kultuurileht 24.1.1997
- Parasta Viron tuntemusta keskellä Helsinkiä, Helsingin Sanomat 29.4.1997
- 15 aastat Tuglase Seltsi asutamisest, Vaba Eestlane 31.7.1997
- Vanemuine houkutti Neuvosto-Viroon sukuloitsijoita, juhlijoita ja ulkomaisia toimittajia, Helsingin Sanomat 07.07.2005
- Tehdä historiaa ja elää hetkessä, Helsingin Sanomat 19.03.2006/li>
- Eva Lille: Löytöretkiä Viroon, Elo 3/2007
- Heikki Rausmaa, Tuglaksen tuli palaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007
- Õitsegu lill(ed) Eesti-Soome kultuurisillal, Postimees 13.05.2011
- PÖFF sai nime Peterburgi valgete ööde järgi, Postimees 18.11.2011
- Viru.Vabaduse saatkond. Dokfilm, 2013
- Heikki Rausmaa, Suomen tuki Viron itsenäisyydelle 1988-1991, ei sanoin vaan teoin, historiaseminaari 09.03.2013
- Itsenäistyvä Viro sai Suomesta apua enemmän kuin mistään muualta, Helsingin Sanomat 07.11.2013
- Heikki Rausmaa, ”Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon.” – Suomen ja Viron poliittiset suhteet keväästä 1988 diplomaattisuhteiden solmimiseen elokuussa 1991, väitöskirja, Helsingin yliopisto 2013
- Suomenlahden meritie oli kulttuurin henkireikä, Helsingin Sanomat 22.06.2017
