Sillameistrid | Siltamestareita

Raili Kilpi-Hynynen

, ,

Tuglase Seltsi üks asutajatest ja nimepanija, kelle varased Eesti-reisid panid KGB aastateks kirjanik Ellen Niitu jälitama.

Raili Kilpi päris huvi Eesti vastu oma vanematelt. Ta õppis Helsingi ülikoolis soome keelt ja osales ka Eeva Niinivaara eesti keele kursustel. Kilpi saatis 1956. aastal kirja Eesti aadio soomekeelsete saadete toimetusse ja palus endale Eestist kirjasõpra. Tollane toimetaja Lennart Meri edastas sõnumi Ellen Niidule. Sealt alates sai alguse sõprus Ellen Niidu ja Jaan Krossiga.

Kilpi Eesti-reisid viisid selleni, et KGB hakkas Ellen Niitu jälgima. Moskvale anti teada, et „välise vaatluse, tegevusmeetodite ja agentide allikate abil selgitati välja tema suhted Nõukogude Eestit külastanud välismaalastega”. KGB oli kuulanud pealt külaskäikude kohvilauavestlusi ja hotellituba, kus Niit oli kasutanud Nõukogude Eesti olude iseloomustamiseks „väikekodanlikke natsionalistlikke väljendeid”. Tartus oli Niit juhtinud külaliste tähelepanu sõjalennuväljale, mida ei oleks tohtinud mingil juhul teha. Naasnud Soome, oli Raili Kilpi kirjutanud ajakirja teravas toonis artikli ja saatnud ajalehti Eestisse. Ellen Niit andis viis aastat kolmele KGB agendile tööd. Tema operatiivtoimik suleti ja jälitamine lõpetati alles 1963. aastal.

Kilpi oli vasakpoolne haritud inimene ning Soome – Nõukogude Liidu sõprusühing tunnistas ta sobivaks Eesti sektsiooni sekretäri  kohale, olgugi et Kilpi suhtus Nõukogude Liitu kriitiliselt ega kiitnud heaks sidemete katkestamist pagulaseestlastega.

Sõprusühingu Eesti sektsiooni suhtes olid estofiilide arvamused jagunenud. Hõimusuhete harrastajad olid umbusklikud. Nõukogude Liit püüdis Eestist sotsialismi õpikunäidet teha. Kolmandaks tegutsemismudeliks kujunes kultuuriestofilia, mille tähtsaim esindaja Soomes oli lektor Eeva Niinivaara. Ta innustas ka Kilpit tõlkima. Kilpi käis mitu korda Friedebert Tuglase juures ja soomendas tema mälestusi.

Tuglase Selts sai alguse Eeva Niinivaara 80. sünnipäeva järelpeol Helsingi Esplanaadi pargi restoranis Kappeli, kus Eesti sõbrad tõdesid, et eestlaste kultuuri edendamiseks tuleks asutada oma selts. Raili Kilpi pani ette, et selts peaks saama nime kas Friedebert Tuglase või Juhan Smuuli järgi. Naabermaa soomekeelset nime ei saanud kasutada, sest valik nimetuste „Eesti” ja „Viro” vahel oleks olnud poliitiline seisukohavõtt. Kolme kuu pärast, 1982. aasta märtsis kutsus Raili Kilpi aktivistid, teiste hulgas Eva Lille oma koju seltsi asutamiskoosolekut ettevalmistama. Enne seda oli tulnud teha kindlaks, et Eesti kultuuri tutvustamine ei põhjustaks välispoliitilisi probleeme. Kõik Eesti ühingud olid Soome rahulepingu alusel laiali saadetud. Asutajate vaikimisi eesmärk oli ka eestluse toetamine Eestis. Koostöö NSV Liidu sõprusühinguga oli möödapääsmatu, sest sel oli kultuurisuhete monopol.

Raili Kilpi (1924–1993)

Raili Kilpi omaksui Viro-harrastuksen vanhemmiltaan. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, ja osallistui myös Eeva Niinivaaran viron kielen kursseille. Kilpi lähetti vuonna 1956 kirjeen Viron radion suomenkieliseen toimitukseen ja pyysi kirjeenvaihtotoveria Virosta. Tuolloin toimittajana ollut Lennart Meri välitti viestin Ellen Niitille. Tästä alkoi ystävyys Ellen Niitin ja Jaan Krossin kanssa.

Hänen vierailunsa Virossa johtivat siihen, että Ellen Niit joutui KGB:n tarkkailuun. Moskovaan tiedotettiin, että "ulkoisen seurannan, operatiivisen tekniikan ja agenttilähteiden avulla selvitettiin hänen suhteensa Neuvosto-Virossa käyneisiin ulkomaalaisiin". KGB oli kuunnellut vierailujen kahvipöytäkeskusteluja ja hotellihuonetta, ja Niit oli turvautunut "porvarillis-nationalistisiin sanontoihin" luonnehtiessaan Neuvosto-Viron oloja. Tartossa Niit oli kiinnittänyt vieraiden huomiota sotilaslentokenttään, mitä ei missään tapauksessa olisi saanut tehdä. Suomeen palattuaan Raili Kilpi oli kirjoittanut terävän artikkelin aikakauslehteen ja lähettänyt lehtiä Viroon. Viisi vuotta Ellen Niit työllisti kolmea KGB:n varjostajaa. Vasta 1963 hänen "operatiivinen asiakirjakansionsa" suljettiin ja varjostus päättyi.

Kilpi oli vasemmistolaista sivistyssukua, ja Suomi-Neuvostoliitto-seura kelpuutti hänet Eesti-jaoston sihteeriksi, vaikka Kilpi suhtautuikin kriittisesti Neuvostoliittoon eikä hyväksynyt yhteyksien katkaisua pakolaisvirolaisiin.

Eesti-jaosto jakoi Virosta kiinnostuneiden mielipiteet. Heimoharrastajien joukossa tunnettiin epäluuloa. Neuvostoliitto puolestaan pyrki tekemään Virosta sosialismin näyteikkunaa. Kolmanneksi toimintamalliksi kasvoi kulttuuriestofilia, jonka tärkein edustaja Suomessa oli lehtori Eeva Niinivaara. Hän kannusti Kilpeäkin käännöstyöhön. Kilpi kävi useita kertoja Friedebert Tuglaksen luona, ja on myös suomentanut hänen kirjojaan.

Tuglas-seura sai alkunsa Eeva Niinivaaran 80-vuotispäivien jatkoilta ravintola Kappelissa, jossa Viron ystävät totesivat, että virolaisen kulttuurin edistämiseksi pitäisi perustaa oma seura. Raili Kilpi ehdotti, että seura pitää nimetä joko Friedebert Tuglaksen tai Juhan Smuulin mukaan. Naapurimaan suomenkielistä nimeä ei voinut sisällyttää, sillä valinta "Viron" ja "Eestin" välillä koettiin poliittiseksi kannanotoksi. Kolmen kuukauden kuluttua maaliskuussa 1982 Raili Kilpi kutsui aktiiveja kotiinsa suunnittelemaan perustavaa kokousta. Sitä ennen oli pitänyt varmistaa, että virolaisen kulttuurin esittely ei aiheuttaisi ulkopoliittisia ongelmia. Olihan kaikki Viro-seurat lakkautettu rauhansopimuksen nojalla. Perustajien julkilausumaton pyrkimys oli myös virolaisuuden tukeminen Virossa. Yhteistyö SN-Seuran kanssa oli välttämätön, koska sillä oli monopoli kulttuurisuhteissa.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Tuglase Seltsi pildikogu
  2. Raili Kilpi Hynynen, Eilsest ja tänasest päevast. Sirp ja Vasar 14.6.1957
  3. Kolm nädalat Eestis. Raili Kilpi Hynynen. Meie Kodu 22.8.1957
  4. Raili Kilpi-Hynynen, Kuka kukin on, Otava 1978
  5. Soomes loodi Tuglas-Seura, Välis-Eesti, 21.06.1982
  6. Neli Tuglase päeva Helsingis, Sirp ja vasar, 4.4.1986
  7. Raili Kilpi on lahkunud, Sirp, 5.2.1993
  8. Matti Graf–Heikki Roiko-Jokela: Vaarallinen Suomi, Minerva 2004 
  9. Heikki Rausmaa, Tuglaksen tuli palaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007
  10. Pekka Lilja, Heikki Rausmaa - Tuglaksen tuli palaa, Savon Sanomat 7.3.2008
  11. Pekka Linnainen, Soome sõna, mis oli okupeeritud Eestis keelu all, Estofennia 18.12.2013
  12. Raili Kilpi, Helsingin Työväenopiston historia, 2015
  13. Jaan Undusk, Mõnda Juhan Smuuli mainest Soomes. Sirp 4.3.2022