Sillameistrid | Siltamestareita

Wäinö Sola

Soome ooperi tugisammas ja sillaehitaja, kes rööviti Lõuna-Eestisse, et rahuldada vabadussõdalaste kultuurinälga.

Wäinö Sola esines Eestis esimest korda 1910. aasta üldlaulupeol. Sola, üks Soome ooperi tugisammastest, oli kutsutud Tallinna Kaarli kirikus esitlusele tulnud Mozarti Reekviemi tenoriks. Järgmine esinemine toimus juba septembris Tartus, kus kanti ette Robert Schumanni oratoorium „Paradiis ja Peri” – eesti keeles ja ilma orkestriga kokku harjutamata. Ooperi „Pajatsid” kuulsa uljaspea Canio rolli esitas ta esimest korda Estonia laval – ja ka eesti keeles – 1913. aastal.

Sola nentis mälestustes, et alates „Pajatsitest” oli tema hüüdnimi Eestis Pailaps, misjärel hakkasid sellesuunalised sõprussuhted üha kasvama ja tugevnema. Sola esines ka Estonia teatri uue, Wivi Lönni ja Armas Lindgreni projekteeritud ehitise avaetendusel ning tegi sellest ajast kontsertreise üle kogu riigi. Tallinnas antud Soome muusika soolokontsertidel saatis teda Oskar Merikanto, kelle ooperi „Elina surm” lavastas Sola 1927. aastal Estonias.

Vabadussõja ajal sai ta tänu populaarsusele huvitava kogemuse osaliseks. Sola saabus Tallinnasse, et laulda Eesti abistamiskomitee toetuseks. Pärast kaht esitust astus keset õhtusööki saali sõdurisalk, kes teatas, et mees on vangistatud, ega andnud selle kohta mingeid selgitusi. Sola viidi raudteejaama ja rongivagunisse, kus ootas soomlastest vabatahtlike Põhja Poegade ülem, Eestis sündinud kolonel Hans Kalm. Ta vabandas otsekohese läbirääkimiste kutse pärast ja palus seejärel Solal ka Lõuna-Eestisse esinema tulla. Pärast nõusoleku saamist viis staabi rong Sola Valka, kus ta esines Säde seltsi peosaalis.


Wäinö Sola (1883–1961)

Wäinö Sola esiinty ensi kerran Virossa vuoden 1910 yleislaulujuhlilla. Suomalaisen oopperan kulmakiviin kuuluva Sola oli kutsuttu tenoriksi Mozartin sielunmessuun Requiemiin, joka esitettiin Tallinnan Kaarlinkirkossa. Seuraava kerta oli jo syyskuussa Tartossa, jolloin oli vuorossa Robert Schumannin oratorio Paratiisi ja Peri – viron kielellä ja ehtimättä orkesteriharjoitukseen. Kuuluisan bravuurinsa, Canion roolin Pajatsossa hän esitti ensi kerran Estonian lavalla – ja myös vironkielisenä – vuonna 1913.

Sola totesi muistelmissaan, että Pajatsosta lähtien hänellä oli Virossa "Pailapsen" nimi, minkä jälkeen ystävyyssuhteet sinne suuntaan vain kasvoivat ja lujittuivat. Sola esiintyi myös Estonia-teatterin uuden, Wivi Lönnin ja Armas Lindgrenin suunnitteleman rakennuksen avajaisnäytöksessä ja siitä pitäen konserttikiertuella eri puolilla maata. Tallinnassa annetussa suomalaisen musiikin soolokonsertissa oli säestäjänä Oskar Merikanto, jonka oopperan Elinan surma Sola ohjasi Estonian lavalle vuonna 1927.

Viron vapaussodan aikaan  suosio johti yllättävään kokemukseen. Sola oli saapunut Tallinnaan laulaakseen Viron avustuskomitean hyväksi. Kahden esitysten jälkeen, kesken päivällisen ruokasaliin astui sotilasjoukko, joka julisti hänet vangituksi eikä antanut mitään selityksiä. Hänet vietiin rautatieasemalle ja junanvaunuun, jossa odotti suomalaisen vapaajoukon Pohjan-Poikien päällikkö, virolaissyntyinen eversti Hans Kalm. Hän valitteli suoraviivaista neuvottelukutsuaan ja sen jälkeen pyysi Solaa esiintymään myös Etelä-Viroon. Suostumuksen jälkeen esikunnan juna vei hänet Valgaan, jossa hän konsertoi Säde-seuran juhlasalissa.


Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Wäinö Sola, 1910. aastad Soome muuseumiameti pildikogud | Museoviraston kuvakokoelmat
  2. Virossa kaatuneitten suomalaisten sankarien hautaus Helsingissä, Uuden Suomen Iltalehti 17.2.1919
  3. Wäinö Sola kontserdid „Estonia“ konsertsaalis, kuulutus, Maaliit 4.3.1919
  4. A.T., Wäinö Sola kontsert „Estonias“, Tallinna Teataja 8.3.1919
  5. Soome õhtu, Walk – „Säde“, kuulutus, Rajalane 9.3.1919
  6. Wäinö Sola kontsert, Rajalane (Valga) 11.3.1919
  7. Paul Pinna, Soome näitlejad Eesti laval, Teater 5/1937, Eesti ja Soome teatri sõprusnumber
  8. Soome iseseisvuspäeva pühitsemine Eestis, Päewaleht 7.12.1938
  9. Wäinö Sola, Wäinö Sola kertoo (memuaarid), WSOY 1951
  10. Arne Mikk, Väinö Sola - esimese laulusilla ehitaja Eesti-Soome vahel, ERR Klassikaraadio 7.4.2001
  11. Anneli Ivaste, Estoonlased Soomes ja soomlased Estonias, Sirp 6.5.2005
  12. SF-lyhytelokuva, Wäinö Solan jäähyväiset oopperalle, Yle Elävä arkisto 8.12.2006
  13. Kristi Veski, Eesti teatrikontaktid Soomega aastatel 1906–1939, Tartu Ülikool 2014
  14. Sanna-Kaisa Ruoppa, Kansan Näyttämöltä Estonia-teatteriin, Helsingin yliopisto 2015
  15. Eeva Hirvensalo, Wäinö Sola, Kansallisbiogafia 23.3.2007
  16. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)