Sillameistrid | Siltamestareita

Oskari Wilho Louhivuori

, , , ,

Soome iseseisvusdeklaratsiooni üks allakirjutajatest, kelle juhitud Eesti abistamise peatoimkond koondas vabatahtlikke Eesti vabadussõtta.

Oskari Wilho Louhivuori oli iseseisvussenaator ehk selle valitsuse liige, kes koostas 4. detsembril 1917 Soome iseseisvusdeklaratsiooni. Kui Eesti vajas vabadussõjas abi, kuid Soome valitsus leidis, et ei saa sõjaliselt otse sekkuda, loodi 1918. aasta detsembris vabatahtlike abivägede koondamiseks spetsiaalne Eesti abistamise peatoimkond. Sinna kutsuti võrdselt esindajaid kõigist parlamendierakondadest, sh sotsiaaldemokraatide hulgast, kes liikmelisusest siiski keeldusid.

Senaatori autoriteeti nautiv Oskari Wilho Louhivuori oli nõus hakkama peatoimkonna esimeheks. Eesti asja tähtsuses oli teda veennud Lauri Kettunen, vana sõber Savo Osakonnast, maakondlikust üliõpilaskogust, kellega koos ta oli Eestis reisinud. 1906. aastal olid mõlemad üliõpilastena Soome-Eesti Liidu asutamise juures. Senaator jättis esialgu Kettunenile jaheda mulje, kuid kirjutas seejärel ajalehte Uusi Suomi mõjuva artikli, milles nõudis, et Eestile antaks relvi ja laskemoona.

Eesti esimese iseseisvuspäeva tähistamisel Tallinnas 24. veebruaril 1919 seisis senaator Louhivurori pea- ja sõjaminister Konstantin Pätsi kõrval. Mitteametlikust positsioonist hoolimata esitleti teda pressis kui Soome valitsuse ja rahva esindajat. Järgmistel aastatel oli Louhivuori riikide olulistel kohtumistel keskne külaline. Ta valiti ka 1935. aasta aprillis asutatud Soome-Eesti Kaubandusühenduse esimeheks. Järgmisel aastal, veebruaris 1936 oli senaator Louhivuori ka Soome-Eesti Seltsi asutamise juures ja valiti enesestmõistetavalt sellegi juhtkonda.

O. W. Louhivuori (1884–1953)

Oskari Wilho Louhivuori oli itsenäisyyssenaattori eli Suomen itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 laatineen hallituksen jäsen. Kun Viro tarvitsi vapaussodassa apua eikä Suomi katsonut voivansa siihen suoraan sotilaallisesti sekaantua, vapaaehtoisten apujoukkojen kokoamiseen perustettiin erillinen Viron avustamisen päätoimikunta joulukuussa 1918. Siihen kutsuttiin edustajia yhtäläisesti kaikista eduskuntapuolueista, myös sosiaalidemokraateista, mutta nämä kieltäytyivät jäsenyydestä.

Senaattorin arvovaltaa nauttiva Oskari Wilho Louhivuori suostui päätoimikunnan puheenjohtajaksi. Viron asian tärkeydestä hänet oli vakuuttanut Lauri Kettunen, vanha toveri Savolaisesta osakunnasta, jonka kanssa hän oli matkaillut Virossa. Vuonna 1906 he olivat kumpikin myös ylioppilaina perustamassa Suomalais-Virolaista Liittoa. Senaattori jätti aluksi Kettuselle viileän vaikutelman, mutta kirjoitti sitten Uuteen Suomeen pontevan artikkelin, jossa vaati luovuttamaan Virolle aseita ja ammuksia.

Viro juhli ensi kerran itsenäisyysjulistuksen vuosipäivää Tallinnassa 24. helmikuuta 1919, jolloin senaattori Louhivuori seisoi pää- ja sotaministeri Konstantin Pätsin rinnalla. Epävirallisesta asemastaan huolimatta hänet esiteltiin lehdistössä Suomen hallituksen ja kansan edustajana. Seuraavina vuosina Louhivuori oli keskeinen kutsuvieras maiden merkkitapahtumissa. Hänet valittiin myös huhtikuussa 1935 perustetun Suomalais-Virolaisen Kauppayhdistyksen puheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna, helmikuussa 1936 senaattori Louhivuori oli perustamassa myös Suomalais-Virolaista Seuraa ja valittiin luonnollisesti senkin johtokuntaan.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Skulptuur Helsingi Kaubanduskõrgkooli juures, Uuno Aro 1961
  2. O.W. Louhivuori, Viroa auttamaan! Uusi Suometar 15.12.1918
  3. Viron avustustoiminta järjestäytyy, Uusi Päivä 21.12.1918
  4. Rahankeräys Viron auttamiseksi, Uusi Suometar 24.12.1918
  5. Viron vapaustaistelu. Viron avustamisen Päätoimikunta, Uusi Päivä 28.12.1918
  6. Eesti lähim liitlane, Tallinna Teataja 9.1.1919
  7. Viron vapaustaistelussa kaatuneitten hautaus eilen, Uusi Suomi 23.1.1919
  8. Virossa kaatuneitten suomalaisten sankarien hautaus Helsingissä, Uuden Suomen Iltalehti 17.2.1919
  9. Eesti riiklise iseseisvuse aastapäev, Waba Maa 25.2.1919
  10. O.W. Louhivuori, Vironkävijäin palatessa, Uusi Suomi 10.4.1919
  11. Eesti Vabaduse Risti annetamine, Tallinna Teataja 18.5.1920
  12. Õnnesoovid Eesti de jure tunnistamise puhul, Päewaleht 2.2.1921
  13. Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa, Kirja 1921
  14. Vironkävijäin sankaripatsas paljastettu, Iltalehti 28.5.1923
  15. O.W. Louhivuori, "Eesti Svinhufvud", Koguteos K. Pätsist valmis, Päevaleht 13.2.1934
  16. Oskar Kurvits (toim.), Vabadusmonument II. Soome abiväed Eesti Vabadussõjas, Vabadussõja Mälestamise Komitee väljaanne, Tallinn 1936
  17. "Vendi peab aitama!", Postimees 4.12.1937
  18. Täna 20 aasta eest tulid soomlased, Päewaleht 30.12.1938
  19. Soturiveljeyden muistopäivä. Vironkävijäin arvokas 20-vuotisjuhla eilen, Helsingin Sanomat 30.1.1939
  20. Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, murrosvuodet 1918–1924, WSOY 1948
  21. Pekka Linnainen, Presidentinlinnan "Viro-keskus" 100 vuotta, Estofennia 11.7.2018
  22. Pekka Linnainen, Nimet graniittipaasilla – Viron vapaussodan vapaaehtoisten veljeshaudat Helsingissä, Estofennia 7.3.2019
  23. Pauliina Kulla, Oskari Wilho Louhivuori, Kansallisbiografia 4.5.2001
  24. Eesti ja Soome lugu Helsingi Hietaniemis, Hietaniemen Viro-opas, Pekka Linnainen 2010–
  25. Eesti Abistamise Peatoimkonna liikmed, Wikipedia (soome)
  26. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)