Sillameistrid | Siltamestareita

Tapio Mäkeläinen

, , , , ,

Rekordilisel hulgal soomlasi kultuurireisidel juhtinud estofiil, kes otsustas kirjutada Eestist 18-osalise reisijuhtide sarja.

Tapio Mäkeläinenist sai 1984. aastal ettevõtte Etumatkat reisijuht ja ühtlasi auk raudses eesriides. Reisilaev Georg Ots tõi ta igal nädalal või sagedaminigi Tallinnasse, kus tolliametnike eriülesanne oli hoida eemal mistahes tõeseid ja päevakajalisi kirjalikke materjale. Harilikult oli Mäkeläinenil kaasas just sellist või muud keelatud materjali, näiteks kirjanikele ja kunstnikele saadetud kirju, raamatuid ja lehti, mille ta pidi tolli silme all riiki sahkerdama. Tihtipeale oli mehel kaasas ka elutähtsaid ravimeid ja praktilise väärtusega kaupa, näiteks kirjutusmasina värvilinte. Ta oli kuller salajasel kultuurisillal, mille ühes otsas tegutses Eva Lille Tuglase Seltsis Helsingis ja teises tõlkija Piret Saluri, kes toimetas saadetisi edasi. Pikematel reisidel viis Mäkeläinen saadetised ka saajatele isiklikult kätte, kasvõi Jaan Krossile allikteose, mida viimane vajas oma kirjatöös.

Laulva revolutsiooni ajal asus Mäkeläinen Tuglase Seltsi teenistusse, kus tema esimene ülesanne oli teha ajalugu, nimelt korraldada 1989. aasta mais Helsingis pagulas- ja kodueestlastest kirjanike esimene okupatsioonijärgne kohtumine. Järgmisel aastal hakkas ta tegema seltsi kultuurisekretäri tööd, mille käigus kujunes temast kultuurireiside virtuoos ja suvine reisijuht. Möödunud aastate jooksul on Mäkeläinen teinud vist küll tiiru peale kõigile Eesti vaatamisväärsustele, valdadele ja unustatud kolgastele, isegi mitu korda ja mitmest vaatenurgast. Kogutud teave on teinud temast ka teaduskirjaniku. Mäkeläineni esimene reisijuht ilmus 2004. aastal pealkirjaga „Eesti. Mõisate, kirikute ja lilleniitude maa” („Viro. Kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa”). Praegu kirjutab ta üha pikenevat sarja „Tapioga reisil” („Tapion matkassa”), mis tutvustab üksikasjalikult Eesti linnu ja maakondi.

Mäkeläinen on ühendanud töö ja harrastuse loomulikult tervikuks, pidades eelarvamusteta kultuuriks nii kirikuid kui ka kõrtse. Ta tunneb huvi ka setude ja liivlaste pärimuse vastu ning on valinud viimaste seast endale abikaasagi.

Tapio Mäkeläinen (s. 1958)

Tapio Mäkeläinen ryhtyi vuonna 1984 Etumatkojen matkanjohtajaksi, mutta myös aukoksi rautaesiripussa. Matkustajalaiva Georg Ots toi hänet viikoittain ja useamminkin Tallinnaan, jossa tullitarkastajien erityisenä tehtävänä oli torjua kaikkea totuudenmukaista ja ajankohtaista kirjallista aineistoa. Yleensä Mäkeläisellä oli mukanaan juuri sellaista tai muuten vain kiellettyä, kuten kirjailijoille ja taiteilijoille lähetettyjä kirjeitä, kirjoja ja lehtiä, jotka tuli keplotella tullin silmien editse. Usein mukana oli elintärkeitä lääkkeitäkin ja käytännön tarvikkeita, kuten kirjoituskoneen värinauhoja. Hän oli salaisen kulttuurisillan kuriiri, jonka etappina Helsingissä toimi Eeva Lille Tuglas-seurassa ja Tallinnassa kääntäjä Piret Saluri, joka toimitti tuomisia edelleen. Pidemmillä matkoilla Mäkeläinen vei lähetyksiä myös suoraan vastaanottajille, vaikkapa Jaan Krossille lähdeteoksen, jota tämä saattoi tarvita kirjoitustyössään.

Laulavan vallankumouksen myötä Mäkeläinen siirtyi Tuglas-seuran palvelukseen, jossa hän sai ensi työkseen tehdä historiaa, nimittäin pakolais- ja kotivirolaisten kirjailijoiden ensimmäisen miehityksen jälkeisen tapaamisen Helsingissä toukokuussa 1989. Seuraavana vuonna hänestä tuli seuran kulttuurisihteeri, jossa toimessa hän sittemmin erikoistui kulttuurimatkojen virtuoosiksi ja kesäiseksi matkanjohtajaksi. Kuluneina vuosina Mäkeläinen on kiertänyt oletettavasti Viron kaikki kulttuurinähtävyydet, pitäjät ja unohdetuimmatkin kolkat, vieläpä useampaan kertaan ja eri näkökulmista. Kertynyt tieto on johtanut hänet myös tietokirjailijaksi. Mäkeläisen ensimmäinen matkaopas oli vuonna 2004 julkaistu Viro. kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa. Tällä hetkellä hän kirjoittaa yhä pitenevää Tapion matkassa -kirjasarjaa, joka esittelee perinpohjaisesti Viron kaupunkeja ja maakuntia.

Mäkeläinen on sulauttanut saumattomasti Viro-työn ja Viro-harrastuksen – ymmärtäen avarakatseisesti kulttuuriksi niin kirkot kuin kapakatkin. Hän on perehtynyt myös setukaisten ja liiviläisten perinteisiin, viime mainittuun puolisonkin valiten.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Seto kuningriigi päev, Harri A. Sundell 5.8.2017
  2. Elle Anupõld, Neli Tuglase päeva Helsingis, Sirp ja Vasar 4.4.1986
  3. EKF-i seltsi «Vellesto» liikmeiks astusid Toomas Raudam ja Tapio Mäkeläinen, Sirp ja Vasar 1.4.1988
  4. Raimond Kolk, Rahvusvaheline ajakiri eesti kirjanduse teemal, Teataja 8.4.1989
  5. Jukka Petäjä, Sisä- ja ulkovirolaiset kirjailijat tapailivat yhteistyötä Helsingissä, Helsingin Sanomat 18.5.1989
  6. Mall Jõgi, Eesti kirjanikud kohtusid Helsingis, Sirp ja Vasar 26.5.1989
  7. Ene Veiper, Helsingis oli jälle Mardilaat, Reede 23.11.1990
  8. Virolaisen oluen ystävät ovat perustaneet oman yhdistyksen, Helsingin Sanomat 6.3.1995
  9. Soomlane uurib Eesti õllekultuuri, Vaba Eestlane 5.12.2000
  10. Tapio - kultuurivahendaja Soomemaast Liivimaani, Koit 13.12.2007
  11. Heikki Rausmaa, Tuglaksen tuli palaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007
  12. Eva Lille, Löytöretkiä Viroon, Elo 3/2007
  13. Jukka Arponen, Sillan rakentaja, The Baltic Guide 9/2008
  14. Ago Gaškov, Mardilaat on tänavu Virumaa nägu, Põhjarannik 24.11.2009
  15. Kyllä tuoppini jäljet mä tunnen - Tallinnassakin, Me Naiset 23.2.2012
  16. Tapio Mäkeläinen: eestlaste ja soomlaste suhe on sügavam kui iial enne, ERR 28.11.2012
  17. Rein Sikk, Soomlane üllitab 18 Eestimaa reisijuhti, Eesti Päevaleht 25.2.2014
  18. Ants Vill, Tapio Mäkeläinen – soomlane, kes tunneb Eestit eestlastest paremini, Linnaleht 15,6,2017