Liisa Löyttyniemi
Tampere linna väsimatu Eesti aktivist, kelle abil saadi Tartusse nii linnaliinibusse kui ka aabitsaid.
Liisa Löyttyniemi on tegutsenud vabatahtliku Tartu „agendina” Tamperes juba üle veerand sajandi. Kõik sai alguse juhusest. Ühise tuttava kaudu kohtus Löyttyniemi 1989. aastal Väino Kulliga. Selgus, et mõlemad osalevad kohalikus poliitikas: Löyttyniemi linnavolikogus ja Kull abilinnapeana. Tol ajal sõlmiti palju sõprussidemeid ning ühe saunaõhtu käigus leppisid Löyttyniemi ja Kull kokku, et Tampere ja Tartu peaks samuti sõpruslinnadeks saama. Löyttyniemi tegi volikogus vastava ettepaneku, kuid see ei leidnud piisavalt poolehoidu. Põhjenduseks toodi, et Tamperel on juba Nõukogude Liidus üks sõpruslinn ehk Kiiev. „Tampere linn ei olnud veel uueks ajajärguks valmis,” kirjutas hiljem oma raamatus linna kultuuriosakonna juhataja Lassi Saressalo.
Uueks ajaks olid seevastu valmis Tampere Ülikooli õpilased. Samal ajal külastas Tartu Ülikooli rühm üliõpilasi, kes soovisid innukalt Eestit toetada. Asutati Tampere-Tartu Selts. Paljudest asutajaliikmetest, nagu Harri Päiväsaarist, Vesa Keinonenist ja Petri Juutist, said nn täiskohaga estofiilid. Tamperesse loodi Pirkanmaa Eesti keskus, alustati Eesti nädalate korraldamist ja asutati ajakiri Pro Estonia, mis ilmus 20 aastat. Löyttyniemi liitus tegevusega üsna alguses ning ta on esimees alates 1997. aastast.
Pärast Eesti iseseisvumist toodi Löyttyniemi ettepanek kiiresti kalevi alt välja ja linnade sõprussidemed sõlmiti 1992. aastal. Üks algusaegade suuremaid abiprojekte oli busside saatmine Tamperest Tartusse. Venemaa keeldus saatmast Tartu vanadele bussidele varuosi ja linnaliiklus oli hädas. Tampere oli tol ajal just bussiparki uuendamas. Löyttyniemi oli vahendajaks, kui Tamperest saadeti Tartusse kokku ligikaudu 40 bussi. Need viidi kohale täidetuna haiglatarvikutega.
Teine algusaja suur projekt oli aabitsakorjandus. Viivi Luik ja Epp Maria Kokamägi olid koostanud esimese okupatsioonijärgse eestikeelse aabitsa. Löyttyniemi korraldas Tamperes korjanduse, mille käigus koguti 100 000 marka. Selle raha eest muretseti kõigile Tartu ja selle lähipiirkonna esimese klassi õpilastele 1995. aastal uued aabitsad.
Tampere ja Tartu sõpruslinnade tegevus on suutnud ajaga kaasas käia ja jätkuda vägagi elavana. Löyttyniemi on toiminud sõprussuhetes eri rollides nii õpetaja, voliniku kui ka seltsi aktivistina kõigis olulistes valdkondades.
Liisa Löyttyniemi (s. 1940)
Liisa Löyttyniemi on toiminut vapaaehtoisena Tarton asiamiehenä yli neljännesvuosisadan ajan. Tarina alkoi sattumasta. Yhteisen tuttavan kautta Löyttyniemi tapasi vuonna 1989 Väino Kullin. Kävi ilmi, että kummatkin toimivat paikallispolitiikassa, Löyttyniemi kaupunginvaltuutettuna ja Kull apulaiskaupunginjohtajana. Tuohon aikaan syntyi joukoittain ystävyyskuntasiteitä, ja erään saunaillan aikana Löyttyniemi ja Kull löivät kättä päälle, että Tampereen ja Tarton olisi myös solmittava ystävyyskaupunkisopimus. Löyttyniemi teki valtuustoaloitteen, mutta se ei saanut riittävää kannatusta. Perusteluna oli se, että Tampereella oli Neuvostoliitossa jo yksi ystävyyskaupunki, Kiova. ”Tampereen kaupunki ei ollut vielä valmis uuteen aikaan”, kirjoitti myöhemmin kirjassaan kaupungin kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalo.Uuteen aikaan olivat sen sijaan valmiita Tampereen yliopiston opiskelijat. Samoihin aikoihin joukko opiskelijoita oli vieraillut Tarton yliopistossa. Nuoret ryhtyivät intohimoisesti Viron tueksi. Perustettiin Tampere-Tartto-Seura. Useista perustajajäsenistä, kuten Harri Päiväsaaresta, Vesa Keinosesta ja Petri Juutista, tuli täyspäiväisiä estofiileja. Tampereelle luotiin Pirkanmaan Viro-keskus, aloitettiin Viro-viikkojen järjestäminen ja perustettiin myös Pro Estonia -lehti, joka ilmestyi 20 vuoden ajan. Löyttyniemi tuli mukaan toimintaan lähes alusta asti, ja on toiminut puheenjohtajana vuodesta 1997 alkaen.
Kun Viro itsenäistyi, Löyttyniemen valtuustoaloite kaivettiin nopeasti esille, ja kaupunkisiteet solmittiin 1992. Yksi alkuaikojen isoimmista avustusprojekteista oli bussien toimittaminen Tampereelta Tarttoon. Venäjä oli kieltäytynyt toimittamasta Tarton vanhoihin busseihin varaosia, ja kaupunkiliikenne oli pulassa. Tampere oli tuolloin uusimassa bussikalustoaan. Löyttyniemi oli välimiehenä, kun Tampereelta toimitettiin Tarttoon yhteensä noin 40 bussia. Ne vietiin perille täynnä sairaalatarvikkeita.
Toinen alkuajan suuri projekti oli aapiskeräys. Viivi Luik ja Epp Maria Kokamägi olivat tehneet ensimmäisen miehitysajan jälkeisen vironkielisen aapisen. Löyttyniemi organisoi Tampereella keräyksen, jolla saatiin kasaan 100 000 markkaa. Tällä rahalla toimitettiin kaikille Tarton ja lähialueen ekaluokkaisille uudet aapiset 1995.
Tampereen ja Tarton ystävyyskaupunkitoiminta on kyennyt muuttumaan ajassa ja jatkumaan vireänä. Löyttyniemi on toiminut suhteen solmukohdissa eri rooleissa, opettajana, valtuutettuna ja järjestöaktiivina.
Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa
- Pilt/Kuva: Liisa Löyttyniemi Eesti 100 vastuvõtul Tampere Raekojas 17.2.2018. Foto: Hannele Valkeeniemi
- Tampereen vanhat bussit halutaan lahjoittaa Tarttoon, Helsingin Sanomat 03.06.1991
- Viivi Luik, Epp Maria Kokamägi, Meie Aabits ja Lugemik, Tammi, 1992
- Uusi Viro saa uudenlaisen aapisen, Helsingin Sanomat, 08.05.1992
- Varoja kerätään vironkielisen aapisen painamiseen, Helsingin Sanomat, 05.10.1992
- Liisa Löyttyniemi Tampere-Tartto-Seuran puheenjohtajaksi, 1997
- Miksi Tartto on. Toimitettu antologia Tarton hengestä (toim. Lassi Saressalo, Maarja Lõhmus, Aivo Lõhmus), 1998
- Tartto–Tampere 1998.
- Tampere-maja Tartus, Videvik 09.03.2006
- Lassi Saressalo, Tartto-Tampere-Tartu 15 aastat, Tampere Maja 10 aastat, Tampere 2007
- Liisa Löyttyniemi, Tartu tähe kavaler, 2010
- Pertti Pyhtilä, Suomalaiskohteet Tartossa, 2009
- Lassi Saressalo, Kalevipoeg ja Kalevala, Aristoteleen kantapää, Yle 23.09.2014
- Väinö Kull, Suur sõprus ja nii se algas, Postimees 1.12.2017
- Tampere-Tartto-Seura syntyhistoria
- Tampere-maja Tartus
