Sillameistrid | Siltamestareita

Väinö Purje

Kodukokkade salaagent, kes õõnestas televisiooni relvana kasutades nõukogude rahva moraali muinasjutulise ja ebareaalsena tunduva lihaletiga.

Väinö Purjet mäletatakse K-kauppa Väiskina, keda tunti alates 1974. aastast enam kui saja reklaamfilmi kaudu, sh nendes Eesti piirkondades, kuhu levis Soome televisioon. Räägitakse, et teleriekraanil üle ääre ajavad ja jalgel vankuvad lihaletid ärritasid lausa parteijuhti Karl Vainot ennast. Lonkava selgituse kohaselt olid reklaamid CIA rahastusel valminud kapitalistlik propaganda ja filmides näidatud mahlased praed plastist. Ning kui need olidki kvaliteetsest lihast, ei jätkunud tavakodanikel nende ostmiseks raha.

Jaak Kilmi ja Kiur Aarma dokumentaalfilm „Disko ja tuumasõda” näitab Väiski lihaletti kui üht nõukogude moraali kõigutajat. Purje oli päris lihamüüja, kes oli õpetanud välja tuhandeid kaupmehi. Muhe ja vilunud esineja oli, tõsi küll, isegi agendist ohtlikum. Tänu mainele kutsuti Purje ka vabasse Eestisse, kus ta tegi üheksa kokandussaadet.

Purje jäi 1985. aastal pensionile, kuid jätkas mingil määral kokandussaadetes osalemist. Hea toidu kõrval kuulus tema süda ooperile. Purje oli 1990. aastal Soome Estonia Seltsi asutamise juures ja tegutses seal aktiivse liikmena.


Väinö Purje (1928–2012)

Väinö Purje muistetaan K-kaupan Väiskinä, joka tuli vuodesta 1974 alkaen tutuksi yli sadasta television mainosfilmistä – niin myös Suomen television näkyvyysalueella Virossa. Tarina kertoo televisioruudulla pursuavien ja notkuvien lihatiskien ärsyttäneen itse puoluejohtaja Karl Vainoa. Ontuvan selityksen mukaan mainokset olivat CIA:n rahoittamaa kapitalistista propagandaa ja filmeillä esitetyt mehevät paistit muovia. Tai jos ne olivatkin hyvää lihaa, tavallisilla kansalaisilla ei ollut varaa sellaista ostaa.

Jaak Kilmin ja Kiur Aarman dokumenttifilmi Disko ja ydinsota esittelee Väiskin lihatiskin yhtenä neuvostomoraalin rapauttajana. Purje oli kuitenkin aito lihamestari, joka oli kouluttanut tuhansia kauppiaita ja myyjiä. Leppoisa ja osaava esiintyjä oli toki agenttiakin vaarallisempi. Maine toi kutsun myös vapautuneeseen Viroon, jossa Purje teki yhdeksän kokkiohjelmaa.

Purje jäi eläkkeelle vuonna 1985, mutta jatkoi jonkin verran ruokaohjelmissa. Hyvän ruoan ohella erityisesti ooppera oli lähellä hänen sydäntään. Purje oli myös toukokuussa 1990 perustamassa Suomen Estonia-seuraa, jossa hän oli aktiivinen jäsen.


Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Väiskin lihatiski (Väiski lihalett), MTV 13.8.1981
  2. Virolaislehti hyökkää Suomen tv:tä vastaan, Helsingin Sanomat 9.10.1982
  3. Tallinna,,Õhtuleht”: Soome televisioon murrab sotsialismi ideed Eestis, Välis-Eesti 15.11.1982
  4. Reklaamipaus | Mainoskatko, MTV1 21.11.1984
  5. Seppo Heikinheimo, Neuvostoturistin Suomen-aapinen 10.3.1985
  6. Estonia Selts hakkab tegutsema ka Soomes, Reede 1.6.1990
  7. Jaak Kilmi ja Kiur Aarma, Disko ja tuumasõda, (algusest u 50 min), Eesti 2009
  8. Markku Huusko, K-kaupan Väiski kertoo ”CIA-taustat”, Uusi Suomi 12.10.2009
  9. Helena Kinnunen, K-kaupan Väiski opetti lihansyöntiä, Helsingin Sanomat 15.3.2012
  10. Kaja Kunnas, Karl Vainon Virossa puhuttiin pakkovenäjää, Helsingin Sanomat 12.8.2016
  11. Väinö Purje, Wikipedia (soome)
  12. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)