Sillameistrid | Siltamestareita

Pehr Evind Svinhufvud

, , , , , ,

Soome kõige estofiilsem riigipea, kes kavandas vennas­rahvaste kaksikriiki koos oma sõbra, Eesti kõige fennofiilsema riigipeaga.

Pehr Evind Svinhufvud tõusis toolilt püsti, nõjatus mõlema käega lauale ja ütles rõhutatult: „Vennasrahvast tuleb aidata!” Selliselt kirjeldatakse Soome senati 25. novembri 1918. aasta istungit, kus käsitleti Eesti välisasjade voliniku Jaan Tõnissoni abipalvet. Punaarmee oli juba valmistumas Eesti vallutamiseks ja ületas Narva jõe vaid kolm päeva hiljem. Riigihoidja seisukoht viis otsuseni anda relvaabi ja detsembris ka Soome vabatahtlike üksuste loomiseni.

Svinhufvud ja Konstantin Päts olid mõlemad oma kodumaa iseseisvuse väljakuulutajad, esimene Soome senati esimees, teine Eesti Päästekomitee liige. Nad olid olenemata riigisuhete ajutisest jahenemisest ka isiklikul tasandil sõbrad, samuti vennasrahva sõbrad, ilmselt suurim estofiil ja fennofiil riigijuhtide hulgas.

Pätsi tugev fennofiilsus pärineb 1905. aastale järgnenud pagulasaastatest Soomes, kui ta veendus meie maade kultuuri- ja majandussidemete vältimatuses. Iseseisvumise etapil kordas Päts mitu korda mõtet Soome-Eesti unioonist või kaksikriigist. Svinhufvud toetas mõtet soojalt ja nägi liitu kaksikmonarhiana, millel oleks ühine kuningas. Soome poliitikud olid teema suhtes tõrjuvad ja said lisaargumente riikide vastuolulistest suhetest Saksamaaga.

Svinhufvud alustas kuus aastat kestnud ametiaega riigi presidendina märtsis 1931. Ametlikult ei teinud ta selle aja jooksul ühtegi riigivisiiti ei Eestisse ega ka mujale ning neid ei tehtud ka Soome. Reisid olid eraviisilised, kuigi sõiduvahendiks võis olla sõjalaev ja vastas auvalve. Päts jõudis esimesena Soome ja presidendi suveresidentsi Kultarantasse 1931. aasta juulis, kui lepiti kokku merekaitses ja Soome lahe suurtükitõketes.

Vastukülaskäigu tegi Svinhufvud järgmise aasta jaanipäeva paiku. Võõrustajaks oli siis uus riigivanem Jaan Teemant, kes oli ka Soomes pagulasena elanud, kuid seejärel vangivagunis Venemaale saadetud. President käis ka Pätsi kodutalus ja jõudis uudiste pealkirjadesse meisterlaskurina Kaitseliidu laagris. 1933. aasta augustis külastas Kultarantat veel ka Jaan Tõnisson, kuid pärast seda kohtus Svinhufvud iga aastal kuni ametiaja lõpuni vaid Konstantin Pätsiga. Võimu tsentraliseerimine Eestis tekitas riikide vahel pingeid, kuid ei vähendanud meeste sõprussidemeid. Viimasel visiidil Eestisse 1936. aasta augustis tutvus Svinhufvud Virumaa ja Narvaga.

Riigihoidjana oli Svinhufvud esimene oma ametiajal Eesti Vabariigis käinud Soome riigipea, kuid muudel põhjustel kui presidendina. Ta saabus sakslaste okupeeritud Tallinnasse 25. septembril 1918, et pidada läbirääkimisi Soome kuningakandidaadi Hesseni printsi Friedrich Karliga, kelle abikaasa oli Saksamaa keisri Wilhelm II õde. Kuigi see projekt koos keisriga piinlikult hääbus, sai läbirääkimisruumist omamoodi vaatamisväärsus, mida Harju tänaval asunud Kuld Lõvi hotell hiljem oma külalistele tutvustas. Sellest veelgi dramaatilisema reisi tegi Svinhufvud juba 4. märtsil, kui põgenes jäälõhkujaga punaste hõivatud Helsingist Tallinnasse. Sealt jätkas ta teekonda rongiga Riiga ja edasi ümber kogu Läänemere Vaasa linna, mis oli valitsuse ajutine asukoht.

Räägitakse, et Ukko-Pekka kõneles ka eesti keelt, ja seda mitte pidukõnedes, vaid ka elavates vestlustes.

P. E. Svinhufvud, "Ukko-Pekka" (1861–1944)

Pehr Evind Svinhufvud nousi istuimeltaan, nojautui molemmin käsin pöytään ja sanoi painokkaasti: "Veljeskansaa on autettava!" Näin kerrotaan Suomen senaatin istunnosta 25. marraskuuta 1918, joka käsitteli Viron ulkoasianvaltuutetun Jaan Tõnissonin avunpyyntöä. Puna-armeija oli jo ryhmittäytynyt Viron valloittamiseen ja ylittikin Narvajoen vain kolme päivää myöhemmin. Valtionhoitajan kanta johti päätökseen aseavusta ja joulukuussa suomalaisten vapaajoukkojen muodostamiseen.

Svinhufvud ja Konstantin Päts olivat kumpikin kotimaansa itsenäisyyden julistajia, edellinen Suomen senaatin puheenjohtajana, jälkimmäinen Viron pelastuskomitean jäsenenä. Henkilökohtaisia ystäviäkin he olivat, riippumatta valtiosuhteiden satunnaisesta viileystilasta, sekä myös veljeskansansa ystäviä, ehkä suurimmat estofiili ja fennofiili valtionpäämiesten sarjassa.

Pätsin vahva fennofiilisyys oli peräisin vuoden 1905 jälkeisiltä pakolaisvuosilta Suomessa, jolloin hän vakuuttui maidemme kultuuri- ja talousyhteistyön välttämättömyydestä. Itsenäistymisvaiheessa Päts toisti useasti ajatusta suomalais-virolaisesta unionista tai kaksoisvaltiosta. Svinhufvud tuki sitä lämpimästi ja näki liiton kaksoismonarkiana, jolla olisi yhteinen kuningas. Yleisemmin Suomen poliitikot olivat torjuvia ja saivat lisäpontta maiden keskenään ristiriitaisista Saksan-suhteista.

Svinhufvud aloitti kuusivuotisen kautensa tasavallan presidenttinä maaliskuussa 1931. Virallisesti hän ei tehnyt sen mittaan yhtään valtiovierailua sen paremmin Viroon kuin muualle, eikä niitä tehty Suomeenkaan. Matkat olivat ”yksityisluontoisia”, vaikkakin kulkupelinä saattoi olla sotalaiva ja vastassa kunniakomppania. Päts ehti ensimmäisenä Suomeen ja presidentin kesäasunnolle Kultarantaan heinäkuussa 1931, jolloin sovittiin meripuolustuksesta ja Suomenlahden tykistösulusta.

Vastavierailulle Svinhufvud lähti seuraavan juhannuksen alla. Isäntänä oli tällöin uusi riigivanem Jaan Teemant, myös Suomessa pakolaisena asunut, tosin epämukavasti vankivaunussa Venäjälle palautettu. Presidentti poikkesi myös Pätsin kotitalossa ja pääsi otsikoihin mestariampujana suojeluskunnan leirillä. Elokuussa 1933 vieraili Kultarannassa vielä riigivanem Jaan Tõnisson, mutta sittemmin Svinhufvud kohtasi vuosittain virkakautensa loppuun Konstantin Pätsin. Vallan keskittäminen Virossa aiheutti kitkaa maiden, mutta ei miesten välille. Viimeisellä vierailullaan elokuussa 1936 Svinhufvud tutustui Virumaahan ja Narvaan.

Valtionhoitajana Svinhufvud oli ensimmäinen virkakautensa aikana Viron tasavallassa käynyt Suomen valtionpäämies, mutta muista syistä kuin presidenttinä. Hän saapui saksalaisten miehittämään Tallinnaan 25. syyskuuta 1918 neuvotellakseen Suomen kuningasehdokkaan Hessenin prinssin Friedrich Karlin kanssa, jonka puoliso oli Saksan keisarin Vilhelm II:n sisar. Vaikka hanke kaatui nolosti keisarin mukana, neuvotteluhuoneesta tuli kuriositeetti, jota Harju-kadulla sijainnut Kuld Lõvi -hotelli sittemmin esitteli vierailleen. Tätäkin dramaattisemman matkan Svinhufvud oli tehnyt jo 4. maaliskuuta, kun hän pakeni jäänsärkijällä punaisten hallitsemasta Helsingistä Tallinnaan. Täältä hän jatkoi junalla Riikaan ja sieltä koko Itämeren kiertäen Vaasaan.

"Ukko-Pekan" kerrotaan puhuneen myös viroa, eikä vain juhlapuheissa, vaan vilkkaasti keskustellen.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Riigivanem Konstantin Päts tervitab president Pehr Evind Svinhufvudi Toila jaamas 1. augustil 1936. | Valtion­päämiehet tapaavat Toilan asemalla vuoden 1936 valtiovierailulla. Postimees. Rahvusarhiivi fotosüsteem Fotis
  2. Õnnesoov Eesti Ajutisele Valitsusele. Svinhufvud, Postimees 17.11.1918
  3. Ulkoasianvaltuutettu Tõnisson kertoo Viron oloista, Helsingin Sanomat 26.11.1918
  4. Soome–Eesti ühinemisest, Maaliit 26.11.1918
  5. Suur-Soome, Maaliit 16.1.1919
  6. Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa, Kirja 1921
  7. Riigivanem Soomest tagasi. "Laine" jõudis eile Tallinna, Postimees 22.7.1931
  8. President P. E. Svinhufvud tutvumas Eesti elu-oluga, Päevaleht 19.6.1932
  9. "Soomlased ja eestlased on üks rahvas" (Kaitseliidu laagris), Waba Maa 21.6.1932
  10. Riigivanem Soome presidendi külaliseks, Päevaleht 15.8.1933
  11. O.W. Louhivuori, "Eesti Svinhufvud", Koguteos K. Pätsist valmis, Päevaleht 13.2.1934
  12. "Ajan Suunnan" Viron valtion päämiestä loukkaavien kirjoitusten johdosta on tasavallan presidentti määrännyt nostettavaksi syytteen, Helsingin Sanomat 18.3.1934
  13. Saksa hitlerlaste ja Eesti vabadussõjalaste sidemehe Somersalo solvavad väljendused Eesti esimese kodaniku aadressil. President Svinhufvud tegi korralduse solvaja vastutusele võtmiseks, Päewaleht 19.3.1934
  14. Oikeusjuttu "Ajan Suuntaa" vastaan Viron riigivaneman loukkauksesta, Helsingin Sanomat 21.4.1934
  15. Somersalo karistus. 4000 marka ehk 3 kuud kinni, Kaja 3.6.1934
  16. Ukko-Pekka, Soome president saabub homme Eestisse, Postimees 17.8.1934
  17. Kas Eesti saab oma Kultaranta? Päewaleht 21.2.1935
  18. Riigivanem Turus ja Kustavis, Postimees 22.8.1935
  19. Korkein oikeus tuominnut everstiluutnatti Somersalon 4 kuukaudeksi vankeuteen, Helsingin Sanomat 20.11.1935
  20. Somersalo veele-leivale, Postimees 5.12.1935
  21. Kõrged külalised Oru lossis, Sakala 31.7.1936
  22. President P. Svinhufvud ja riigivanem K. Päts Narvas, Uus Eesti 3.8.1936
  23. Soome president Eesti külaskäigul, Maa Hääl 3.8.1936
  24. Oskar Kurvits (toim.), Vabadusmonument II. Soome abiväed Eesti Vabadussõjas, Vabadussõja Mälestamise Komitee väljaanne, Tallinn 1936
  25. H. J. Viherjuuri ja Heikki Kekoni (toim.), Ukko-Pekka, Otava 1936
  26. President Svinhufvud külastas Viiralti näitust, Uus Eesti 3.2.1937
  27. Riigivanem K. Pätsi pidulik vastuvõtt Soomes, Uus Eesti 1.8.1937
  28. "Vendi peab aitama!", Postimees 4.12.1937
  29. Hans Rebane, Päts ja Svinhufvud, Eesti Teataja 20.12.1952
  30. Mälestuskild Ukko-Pekkast, Stockholms-Tidningen Eestlastele 28.8.1953
  31. Toivo T. Kaila, Eräs elämä, muistelmia ja merkintöjä, Helsinki 1954
  32. Einar W. Juva: P. E. Svinhufvud I ja II, WSOY 1957
  33. Seppo Zetterberg, Unohtunut utopia: Suomen–Viron unioni, Helsingin Sanomat 24.12.1973
  34. Sakari Virkkunen, Svinhufvud – kansallinen presidentti, Otava 1981
  35. Hõimurahvaste varjatud kaitsekoostöö, Võitleja 1.5.1997
  36. Lauri Väättänen, Suomen ja Viron yhteistyö maanpuolustuksessa, Kylkirauta 2/2002
  37. Seppo Zetterberg, Samaa sukua, eri maata, EVA, Taloustieto Oy 2006
  38. Vaata, milline nägi välja 1930ndate aastate tipphotell Kukl Lõvi, Delfi 10.8.2016
  39. Martti Häikiö, Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä, Docendo 2017
  40. Pehr Evind Svinhufvud, Suomen presidentit, Helsingin kaupunki
  41. P. E. Svinhufvud, pako Helsingistä, Vapaussota.com
  42. Martti Häikiö, Pehr Evind Svinhufvud, Kansallisbiografia 16.9.1997