Sillameistrid | Siltamestareita

Emil Vesterinen

, , , ,

Soome metsamees, kelle Eesti palkas konsuliks ja kes istutas 300 koolilapse abiga Helsingisse Seurasaarile Eesti tamme.

Emil Vesterinen oli metsanduse arendaja, kelle viis hõimutööni lahke saatus, nagu ta ise väitis. Lauri Kettunen täpsustas, et too „süüvis hõimuküsimustesse juba üliõpilasaastatel, et kosida hingestatud idealisti Leeni Ploompuud”. Tegemist oli Kettuneni eestlasest koolikaaslasega, kellega Vesterinen ka 1911. aastal abiellus.

1920. aastal nimetati Vesterinen Eesti konsuliks Helsingis. On tähelepanuväärne, et Soome kodakondsusest hoolimata tegutses ta täieõigusliku ametkonsulina, nagu tema eestlasest eelkäija ja selle ameti esimene pidaja Eduard Schwalbe. Leheartiklite ja väljaannete põhjal otsustades vastutas Vesterinen muu hulgas Eesti äritegevuse edendamise eest. Konsulitöö kõrvalt jõudis ta kirjutada Eestit tutvustava ülevaate, ingliskeelse põllumajandusülevaate ja Carl Robert Jakobsoni eluloo.

Vesterinen teenis konsulina kuni 1927. aastani, mil ta kutsuti äsja asutatud Metsamajandusliku valgustusbüroo juhatajaks. Tema ülesannete hulka kuulus ka noorsootöö, millega seoses jõudis Vesterinen juba samal aastal kirjutada „Koolilaste ja skautide metsaraamatu”. Ta korraldas ka metsaistutustalguid, näiteks 26. mail 1928 kevadmatka Helsingisse Seurasaarile. Seal istutas 300 koolilast Vesterineni juhatusel männi- ja tammeistikuid ning hurraahüüete saatel spetsiaalse Eesti tamme. Suursaadik Lennart Meri avas selle jalamil 1992. aastal, vaid paar nädalat enne presidendiametisse asumist mälestustahvli.

Emil Vesterinen (1886–1968)

Emil Vesterinen oli metsätalouden edistäjä, jonka suopea kohtalo johdatti heimotyön pariin, kuten hän itse totesi. Lauri Kettunen tarkensi hänen ”eläytyneen heimoasioihin jo ylioppilasaikoinaan ryhdyttyään katsomaan henkevää idealistia Leeni Ploompuuta aviovaimokseen”. Kyseessä oli Kettusen virolainen koulutoveri, jonka kanssa Vesterinen myös avioitui vuonna 1911.

Vesterinen nimitettiin Viron konsuliksi Helsinkiin vuonna 1920. Huomattavaa on, että Suomen kansalaisuudesta huolimatta hän oli täysivaltainen ammattikonsuli, kuten virolainen edeltäjänsä, viran ensimmäinen haltija Eduard Schwalbe. Lehtiartikkeleista ja julkaisuista päätellen Vesterinen vastasi myös Viron elinkeinotoiminnan edistämisestä. Konsulintoimensa ohessa hän kirjoitti Viroa esittelevän yleiskatsauksen, englanninkielisen esittelyn maataloudesta ja Carl Robert Jakobsonin elämänkerran.

Vesterinen palveli konsulina vuoteen 1927, jolloin hänet kutsuttiin vsta perustetun Matsätaloudellisen Valistustoimiston johtajaksi. Toimintaan kuului myös nuorisokasvatus, johon liittyen Vesterinen ehti jo samana vuonna kirjoittaa Koululaisten ja partiolaisten metsäkirjan. Hän järjesti myös metsänistutustalkoita, kuten kevätretken Helsingin Seurasaareen 26. toukokuuta 1928. Tuolloin 300 koululaista istutti Vesterisen johdolla männyn- ja tammentaimia sekä hurraa-huudoin erityisen Eesti tammen. Suurlähettiläs Lennart Meri paljasti sen juurella muistolaatan syyskuussa 1992, vain pari viikkoa ennen siirtymistään presidentiksi.

Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa

  1. Pilt/Kuva: Leeni ja Emil Vesterinen Stockholmi Eesti Maja kohvikus, Harald Perten 25.06.1961
  2. Eesti Biograafilise Leksikoni täienduskõide, lk/sivu 369, Loodus 1940
  3. Vapaaehtoisten huoltaminen, Uusi Suomi 19.1.1919
  4. Virossa kaatuneitten suomalaisten sankarien hautaus Helsingissä, Iltalehti 17.2.1919
  5. Viron avustamisen toimikunnat, Uusi Suomi 15.2.1919
  6. A. Lüüs, Kuus päeva Soome tööstuseilmas, Waba Maa 15.5.1919
  7. Emil Vesterinen, Virolainen talonpoika, Maaseudun Tulevaisuus 19.11.1919
  8. Kuulutus. Eesti Wabariigi Konsulat Helsingis, Turun Sanomat 9.12.1919
  9. Emil Vesterinen, Havaintoja Kilingin hoitosalueen metsistä Virossa, Tapio 9/1019
  10. Gunnar Sarva, Emil ja Leeni Vesterinen jt, Viro ja virolaiset, WSOY 1919
  11. Emil Vesterinen, Havaintoja Viron taloudesta, Maaseudun Tulevaisuus 27.3.1920
  12. Emil Vesterinen, Eesti: lyhyt yleiskatsaus, Otava 1922
  13. Esitys läheisestä heimokansasta, Eesti, lyhyt yleiskatsaus, Vaasa 2.9.1922
  14. Emil Vesterinen, Agricultural conditions in Esthonia, Helsinki 1922
  15. Vironkävijäin sankaripatsas paljastettu, Iltalehti 28.5.1923
  16. Emil Vesterinen, Viron laulujuhlat, Valvoja-Aika 1.5.1924
  17. Emil Vesterinen, Carl Robert Jakobson: Eestin kansallisen heräämisajan merkkimiehiä, WSOY 1926
  18. Eräs historiallinen läpileikkaus. C.R.Jakobsonin elämänkerta, Helsingin Sanomat 1.11.1926
  19. Helsingin Akateeminen Heimoklubi, Viron-kirja: maa, kansa ja kulttuuri, Kirja 1926
  20. Viron taloudellinen elämä tasavallan itsenäisyyden aikana, Konsuli Emil Vesterisen haastattelu, Helsingin Sanomat 24.2.1927
  21. Emil Vesterinen, Koululapset ja metsänviljelys, Mikkelin Sanomat 19.1.1929
  22. Leeni Vesterinen, Tietoja Eesti-toimiston työstä, Helsingin Sanomat 23.6.1928
  23. Leeni Vesterinen, Suuntaviivoja heimotyölle, Suomalainen Suomi 11/1928
  24. Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, murrosvuodet 1918–1924, WSOY 1948
  25. Vesterinen, Emil ja Leeni, Kuka kukin on, Otava 1954
  26. V. Kures, Mälestusi Adi Schwalbest. Eesti iseseisvuse "ristiema", Eesti Päevaleht 23.7.1965
  27. Metsätaloudellisen ajattelun edistäminen elämäntehtävänä, Helsingin Sanomat 1.8.1966
  28. Aleksander Warma, Konsul Emil Vesterinen surnud, Teataja 7.12.1968
  29. Mall Jürma, Ühest dramaatilisest Eesti Vabariigi aastapäevast Soomes, Mälestades Leeni Ploompuu-Vesterineni, Vaba Eesti Sõna 22.2.1973
  30. Helen Arusoo, Kasutu kingitus konsuli pärijatele, Õhtuleht 5.11.2001
  31. Heikki Rausmaa, Eestin tammi, Tuglas-seura 2017
  32. Heili Reinart, Tõeline Kõrboja Anna Leeni Vesterinen, Postimees 30.1.2018
  33. Eesti ja Soome lugu Helsingi Hietaniemis, Hietaniemen Viro-opas, Pekka Linnainen 2010–
  34. Eesti Abistamise Peatoimkonna liikmed, Wikipedia (soome)
  35. Hietaniemi kalmistu, Helsingi, Wikipedia (eesti)