Seppo Tiinonen
Aastakümneteks tundmatuks jäänud jurist, kes aitas eestlastest abielupaari rahvusvahelist kõmu tekitanud ärahüppamisel.
Seppo Tiinonen mängis olulist rolli, kui Eesti justiitsministeeriumi töötaja Valdo Randpere ja tema abikaasa, lauljatar Leila Miller 1984. aasta augustis Eestist Soome kaudu Rootsi põgenesid. Esimeses uudises oletati, et Randpere on minister, nii et põgenemine tõmbas kohe laialdast rahvusvahelist tähelepanu. Abielupaar püsis pealkirjades järgmised 2,5 aastat, mille kestel nende tütart Kaisat nimetati maailma noorimaks poliitvangiks, sest ametnikud takistasid pere taasühinemist.
Soome oli Nõukogude Liidu pagulaste jaoks 1980. aastatel veel läbikäigumaa, kust pidi tagasisaatmise hirmus kiiresti Rootsi edasi liikuma. Abi pakkusid tundmatuks jäänud ja ka juhuslikud soomlased nagu Seppo Tiinonen. Ta oli käinud juuraüliõpilastega Eestis reisil ja tutvunud Randperega, kes õppis sama eriala. Tutvus jätkus kirjasõprusena ja uue kohtumisena järgmise Eesti-reisi ajal. Viimaks pääsesid Randpere ja tema abikaasa koos lauluduona kultuuridelegatsiooni hulka, mille Tallinna linn lähetas sõpruslinna Kotka merepäevadele.
Randpere helistas Tiinonenile, kes tuli nädalalõpul Kotkasse. Rühmaga koos käidi Lenini ausambale lilli viimas, misjärel Randpere võttis jutuks abielupaari põgenemisplaani. Kui Tiinonen oleks vastu seisnud ega oleks lubanud laevapiletite jaoks raha laenata, oleks asi katki jäänud. Ta lubas siiski aidata, kui põgenejad on asja ise hoolikalt läbi mõelnud. Nad leppisid kokku, et kohtuvad enne rühma tagasisõitu Helsingis. Sadamas ei suutnud Randpere ega Miller uskuda, et nad pääsesid ilma passi näitamata laeva, kus Tiinonen saatis neid Viking Saga kajutisse, andis pisut taskuraha ja soovis head reisi.
Paar nädalat hiljem astus abielupaar Stockholmis avalikkuse ette. Ärahüppamist kavandades olid nad ekslikult arvanud, et saavad tuua varsti enda juurde Rootsi ka üheaastase tütre Kaisa, kes oli jäetud Tallinnasse vanaema hoolde. Palved ja meeleavaldused aga ei aidanud, samuti nagu ei aidanud ka Nõukogude Liidu suursaatkonna ees peetud sünnipäevapidu, kus Kaisa istekoht jäi tühjaks. Oletatavasti lahendas asja positiivselt lastekirjaniku Astrid Lindgreni isiklik kiri parteijuhile Mihhail Gorbatšovile. Vanemad said vahepeal kolmeaastaseks sirgunud tütre enda juurde Rootsi 1986. aasta novembris.
Tiinonen ei jäänud tundmatuks KGB-le, kes jälgis kahtlemata kohtumist Randperega Kotka merepäevadel ja ühendas selle vana tuttavaga. Kui ta läks 1984. aasta detsembris kolmepäevasele Tallinna-reisile, lõppes see juba sadamas, kust ta viidi mitmeks tunniks ülekuulamisele. Pagasi hulgas olid vanemate Stockholmist saadetud lasteriided, mille Tiinonen oli lubanud Kaisale kätte toimetada. Ta tunnistas, et tunneb Randperet, kuid eitas mistahes abistamist põgenemisel. Ülekuulamine lõppes tõendite puudumisel kokkuvõttega, mille kohaselt „jutt oli ebausutav”, ja tagasisaatmisega Soome.
Seppo Tiinonen (s. 1945)
Seppo Tiinonen oli avainhenkilö, kun Viron oikeusministeriön työntekijä Valdo Randpere ja hänen puolisonsa laulajatar Leila Miller loikkasivat Virosta Suomen kautta Ruotsiin elokuussa 1984. Randpereä luultiin ensimmäisissä uutisissa ministeriksi ja loikkaus herätti heti laajaa kansainvälistä huomiota. Pariskunta myös pysyi otsikoissa seuraavat 2,5 vuotta, jonka ajan heidän Kaisa-tytärtään kutsuttiin ”maailman nuorimmaksi poliittiseksi vangiksi” viranomaisten estäessä perheen yhdistämisen.Neuvostoliiton pakolaisille Suomi oli vielä 1980-luvun puolivälissä kauttakulkumaa, josta tuli palautuksen uhalla jatkaa nopeasti Ruotsiin. Apua tarjosivat tuntemattomina pysytelleet ja satunnaisetkin suomalaiset, kuten Seppo Tiinonen. Hän oli osallistunut oikeustieteen opiskelijoiden Viron-matkaan ja tällöin tutustunut Randpereen, saman tieteenalan opiskelijaan. Tuttavuus jatkui kirjeenvaihtona ja uutena tapaamisena seuraavalla Viron-matkalla. Lopulta Randpere ja hänen puolisonsa pääsivät yhdessä lauluduona kulttuurivaltuuskuntaan, jonka Tallinnan kaupunki lähetti ystävyyskaupunkinsa Kotkan Meripäiville.
Randpere soitti Tiinoselle, joka tuli viikonloppuna Kotkaan. Ryhmän mukana he kävivät kukittamassa Leninin muistomerkin, jonka jälkeen Randpere otti puheeksi pariskunnan loikkaussuunnitelman. Jos Tiinonen olisi vastustanut eikä olisi luvannut lainata rahaa laivalippuihin, siihen asia olisi jäänytkin. Hän kuitenkin totesi auttavansa, jos he ovat asian vakavasti itse harkinneet. He sopivat kohtaamisesta Helsingissä ennen ryhmän paluuta. Satamassa Randpere ja Miller eivät voineet uskoa pääsevänsä laivaan passia näyttämättä, joloin Tiinonen saattoi heidät Viking Sagan hyttiin, jätti vähän taskurahaa ja toivotti: ”Hyvää matkaa!”
Pari viikkoa myöhemmin pariskunta tuli julkisuuteen Tukholmassa. Suunnitellessaan loikkausta he olivat erehtyneet luulemaan saavansa pian luokseen Ruotsiin myös yksivuotiaan tyttärensä Kaisan, joka oli jäänyt isoäidin hoitoon Tallinnaan. Vetoomukset ja mielenosoitukset eivät kuitenkaan auttaneet, eivät edes Neuvostoliiton suurlähetystön edessä pidetyt syntymäpäiväkutsut, joissa Kaisan paikka jäi tyhjäksi. Mahdollisesti lastenkirjailija Astrid Lindgrenin henkilökohtainen kirje puoluejohtaja Mihail Gorbatšoville ratkaisi asian myönteisesti. Vanhemmat saivat kolmivuotiaaksi kasvaneen tyttärensä Ruotsiin marraskuussa 1986.
Tiinonen ei jäänyt tuntemattomaksi KGB:lle, joka epäilemättä jäljitti Randperen tapaamisen Kotkan Meripäivillä ja yhdisti sen vanhaan tuttavuuteen. Kun hän lähti joulukuussa 1984 kolmipäiväiselle turistimatkalle Tallinnaan, se päättyi jo satamassa, jossa hänet vietiin useammaksi tunniksi kuulusteluun. Matkatavaroissa oli vanhempien Tukholmasta lähettämiä lastenvaatteita, jotka Tiinonen oli luvannut toimittaa Kaisalle. Hän myönsi tuntevansa Randperen, mutta kiisti kaiken avun loikkauksessa. Kuulustelu päättyi todisteiden puutteessa yhteenvetoon, jonka mukaan "tarina oli epäuskottava", ja passitukseen takaisin Suomeen.
Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa
- Pilt/Kuva: Muisti: Viron ystävät, Yle 2013
- Virolainen ministeri loikkasi Suomen kautta, Helsingin Sanomat 14.8.1984
- Virolainen laulajatar ja varaoikeusministeri loikkasivat Ruotsiin, Ilta-Sanomat 14.8.1984
- Vaevarikas matk Murmanskist Soome kestis 17 ööpäeva, Eesti Päevaleht 9.8.1985
- Soomlaste autosse peidetult ületasime Soome-Norra piiri, Eesti Päevaleht 5.11.1986
- Nõukogude saatkonna ees: Rootsi lastepidu Kaisa sünnipäeval, Eesti Päevaleht 9.7.1986
- Kaisa tuli "kuriirpostiga", Eesti Päevaleht 28.11.1986
- Näin tapahtui 1980-luvun kohuloikkaus, Ilta-Sanomat 12.12.2009
- Kalle Muuli, Valdo Randpere Tallinnas, Postimees 8.4.2014
- Valdo Randpere ja kirjanik Astrid Lindgreni kirjavahetus, Publik 2.3.2015
