Aaro Korkeakivi
Kultuurimetseen, tänu kellele mõisteti Oulu linnas Eesti iseseisvuspüüdlusi paremini kui Lõuna-Soome meedias.
Aare Korkeakivi oli päevalehe Kaleva ja kirjastuse Pohjoinen tegevdirektor, kes tegi Oulust Põhja-Soome estofiliakeskuse ajal, mil Eesti üle valitses üldjuhul vaikus. Ta lennutas alates 1970. aastatest, mil kultuurisidemeid okupeeritud Eestiga oli veel vähevõitu, kirjanikke ja kunstnikke raudse eesriide tagant Oulusse.
Kontakt Eestiga tekkis 1960. aastatel, kui Korkeakivi juurde tuli eestlane, kes ütles, et vajab raha, ja müüs Vive Tolli graafilise lehe. Korkeakivi hakkas Eestist kunsti ostma. Üks tema esimestest sõpradest oli tulevane president Lennart Meri, kelle kutsus Soome Kaleva kolumnist Paavo Rintala. Kutse toimetas kohale Korkeakivi. Nad pidasid tihedalt ühendust ja Meri töötas teiste mõjukate kultuuritegelaste kombel kaua aega Kaleva kolumnistina.
Kaleva seintel on ligi 700 teosest koosnev kunstikogu, millest märkimisväärne osa pärineb Eestist. Ajalehel on lisaks suur Kaleva kulul tõlgitud eesti kirjanduse kogu. Kaleva ja Oulu ülikool olid Pohjoineni estofilia kaks tugisammast. Ellen Noot alustas tööd eesti keele lektorina juba 1967. aastal. Kalevale kuulunud kirjastus Pohjoinen oli 1980. aastate keskel Soome juhtiv eesti kirjanduse väljaandja.
Tänu otsekontaktidele oli Oulus Eesti iseseisvumispüüetest 1980. aastate lõpus juba parem arusaam kui Soome riigijuhtidel Helsingis ja see paistis ka Kaleva lehekülgedel välja.
Aaro Korkeakivi (1924–2001)
Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi teki Kaleva-lehdestä ja Oulusta pohjoisen Suomen estofilian keskuksen jo syvällä Viro-vaikenevalla ajalla. Hän lennätti 70-luvusta lähtien kirjailijoita ja taitelijoita rautaesiripun takaa Ouluun aikana, jolloin kulttuuriyhteydet miehitetystä Virosta olivat vielä rajoitetut.Kontakti Viroon alkoi 1960-luvulla, kun Korkeakiven luokse tuli virolaisnainen, joka sanoi tarvitsevansa rahaa ja möi Vive Tollin grafiikanlehden. Korkeakivi alkoi hankkia Virosta taidetta. Yksi ensimmäisistä ystävistä oli tuleva presidentti Lennart Meri, jonka Kalevan kolumnisti Paavo Rintala kutsui Suomeen. Kutsun postinkuljettajana oli Korkeakivi. Yhteydet pysyivät tiiviinä, ja Meri oli muiden kulttuurivaikuttajien tapaan pitkään Kalevan kolumnistina.
Kalevan seinillä on lähes 700 teoksen taidekokoelma, josta huomattava osa on virolaista. Lehdellä on myös merkittävä virolaisen kirjallisuuden kokoelma, joka on käännätetty Kalevan kustannuksella. Pohjoisen estofilian kaksi tukipilaria olivat Kaleva ja Oulun yliopisto. Ellen Noot oli aloittanut viron kielen lehtorina jo 1967. Kalevan omistama kustannusyhtiö Pohjoinen oli 1980-luvun puolivälissä Suomen johtava virolaisen kirjallisuuden julkaisija.
Suorien kontaktien takia Oulussa oli Viron itsenäistymispyrkimyksistä 1980-luvun lopulla jopa parempi käsitys kuin Suomen valtiojohdolla Helsingissä ja se näkyi Kalevankin sivuilla.
Allikad ja lisainfo | Lähteitä ja lisätietoa
- Kuva: Kalevan kuvakokoelmat, 6.11.1959
- Oulus tõlgiti Underit, Eesti Päevaleht 24.5.1978
- Eestlus vaid Eestis, Eesti Päevaleht 3.7.1982
- Rein Raud, Väga pikk luulesild, Sirp ja Vasar 17.10.1986
- Riitta Pyysalo, Oulun herra, Suomen Kuvalehti 30.10.1998
- Oulun ja Viron läheinen suhde, pääkirjoitus, Kaleva 15.3.2007
- Kaisu Mikkola, Pohjoisen estofilian voima ja verkosto nousivat virolaisista lehtoreista, Elo 4/2014
- Jouni Suistola, Aaro Korkeakivi, Kansallisbiografia 21.3.2005
